Vierailin torstaina Helsingin piispan, Irja Askolan luona muiden Helsingin kirkolliskokousedustajien kanssa. Tämä on pitkään jatkunut tapa, useat piispat ovat kutsuneet hiippakunnan edustajat piispan residenssiin keskustelemaan ja valmistautumaan tulevaan kirkolliskokousviikkoon. Tapaaminen on paitsi miellyttävä perinne myös hyödyllinen tilaisuus kuulla muiden edustajien ja myös tuomiokapitulin asiantuntijoiden näkemyksiä käsittelyyn tulevista asioista.
Tällä kertaa puhututtivat tulevan kirkolliskokousviikon asioista muiden muassa kirkkoherran vaalitapa (taas), diakonaatti (taas) ja parokiaalijärjestelmän uudistamiseen (taas) – tai lähinnä ei uudistamiseen – liittyvä esitys.
Kirkkoherranvaaliin on nyt tarjolla mielestäni ihan hyvä kompromissi, joka mahdollistaisi kaksi erilaista vaalitapaa: pääasiallisena vaalitapana olisi välillinen vaali, jossa luottamushenkilöt valitsevat kirkkoherran tuomiokapitulin valmistelun pohjalta. Suora kansanvaali säilyisi kuitenkin sekin mahdollisena, jos seurakunta haluaisi sellaista käyttää. Tämä mahdollisuushan puuttui aiemmin tällä kaudella kaatuneesta vaalitavan muutosesityksestä. Toivon, että esitys menee tällä kertaa läpi. Erityisesti suurten kaupunkiseurakuntien johtajia valitessa olisi tarpeen olla mahdollista teettää esimerkiksi soveltuvuustutkimuksia, joiden tuloksia ei voi antaa kuin pienen joukon käyttöön.
Diakonaattiuudistus tulee myös käsittelyyn ties monettako kertaa. Diakonaatti tarkoittaa hengellistä virkaa, johon kuuluu myös hengellisiä oikeuksia, esimerkiksi oikeus hoitaa sanajumalanpalveluksia ja muuta umalanpalveluselämää omalla työalallaan. Diakonaattiin voitaisiin esityksen hyväksymisen jälkeen vihkiä lehtori, kanttori, diakoniatyöntekijä, nuorisotyönohjaaja, lähetyssihteeri ja lapsityönohjaaja, jolla on virka- tai työsuhde kirkkoon (siis joka on kutsuttu tehtävään). Diakonaattiin vihkiminen ei kuitenkaan olisi virka- tai työsuhteen edellytys, vaan em tehtävissä voisi yhä toimia myös ilman vihkimystä. Tämä kompromissi juontanee juurensa siitä, että osa näihin ryhmiin kuuluvista työntekijöistä ei lainkaan halua kuulua koko diakonaattiin. Toisille se taas on tärkeä tunnustus myös heidän työnsä hengellisyydestä ja heidän identiteetistään kirkon työntekijöinä. Kirkon hallinnollisissa luottamustehtävissä diakonaattiin kuuluvat olisivat yhä ”maallikkoja” eli heille ei esimerkiksi tulisi omaa kiintiötä kirkolliskokoukseen. Diakonaattikysymys siirtynee lähtetekeskustelun jälkeen omaan valiokuntaani, perustevaliokuntaan, käsiteltäväksi.
Parokiaalijärjestelmän kehittämiseen liittyvä kirkkohallituksen esitys ei edellisistä poiketen esitä uudistuksia. Kirkolliskokous antoi kirkkohallituksen tehtäväksi selvittää, voisiko esim seurakuntayhtymän sisällä seurakunnasta toiseen muuttava luottamushenkilö säilyttää jäsenyytensä ja siten luottamustehtävänsä aiemmassa seurakunnassaan. Väestörekisterikeskus suhtautuu tällaiseen muutokseen lausunnossaan erittäin kielteisesti, ja toteaa että väestötietojärjestelmän osalta kokonaisvastuu seurakunta- ja jäsenyystietojen osalta olisi siirrettävä kirkolle, jos tällainen uudistus kirkossa tehtäisiin. Olen kannattanut jäsenyysjoustoja seurakuntayhtymän sisällä, mutta tuo kyllä kuulostaa melko kovalta hinnalta sellaiselle mahdollisuudelle.
Muitakin asioita tulevan viikon agendalla luonnollisesti on kuten toimintakertomuksia, talousasioita, tulevaisuusselonteko ja monenlaista sosiaalista ja hengellistä ohjelmaa. On taas mukavaa nähdä kaikkia edustajakollegoita eri puolilta Suomea ja päästä yhdessä pohtimaan, keskustelemaan ja kantamaan vastuuta kirkkomme asioista. Ja jälleen istuu eturivissä myös yksi uusi piispa, Turun arkkihiippakunnan viisas ja hauska Kaarlo Kalliala.
Helsingin piispan luona vierailu päättyi torstaina kauniiseen iltahartauteen piispalan kappelissa (jonka urbaanina ja upeana alttaritauluna ovat ikonien rinnalla ikkunasta aukeavat Punavuoren katot). Muistimme hartaudessa siunaten ja kiittäen niitä, jotka ovat rakastaneet kirkkoa ennen meitä, ja toisaalta niitä, jotka äänellään ovat antaneet meille mandaatin päättää kirkon asioista. Rukoilimme, että olisimme sen luottamuksen arvoisia. Siitä tunnelmasta on hyvä lähteä kohti uutta kirkolliskokousviikkoa.
