Kirkolliskokous päättyi taas tämän viikon osalta perinteisesti arkkipiispan päätöspuheeseen. Aamupäivällä äänestettiin vielä muutamista asioista (useimmista yksimielisesti). Parokiaalijärjestelmän kehittämisasia (kirkkohallituksen selvitys kirkolliskokoukselle, ks. aiemmat blogimerkinnät) ei varsinaisesti edennyt, mutta hallintovaliokunnan mietintö pyrki velvoittamaan kirkkohallitusta asian jatkoselvittelyssä muun toiminnan yhteydessä. Erityisesti olisi syytä selvittää parokiaaliperiaatteen toteutumista jatkuvasti muuttuvassa kuntakentässä tai kieliperustein sekä jäsenyysjoustoja seurakuntayhtymien sisällä (esim. luottamushenkilöpaikan säilyttäminen muuttaessa yhtymän sisällä seurakunnasta toiseen). Piispa Vikström piti asiasta tänään erittäin hyvän puheenvuoron, suosittelen sen lukemista kirkolliskokouksen sivuilta: http://kappeli.evl.fi/kkoweb.nsf/Puheenvuorot%20edustajittain?Openview&CollapseView
Hyväksyimme aamulla myös hautausmaksuihin liittyviä kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutoksia. Käytännössä asia koski hautausmaksujen nostoja niin, että ne paremmin kattaisivat todellisia kuluja. Periaatteessahan hautauskustannukset pitäisi kattaa yhteisöverovaroilla, mutta ne eivät riitä kulujen kattamiseen. Tästä huolimatta osassa seurakuntia hautausmaksut on pidetty alhaisina, ja varsinaisista kustannuksista uupuva osuus on kustannettu verovaroin. Tämä ei tietenkään ole oikeudenmukaista, ja nyt asiaa siis muutettiin.
Kirkkoherran vaalitavan ja diakonaattiuudistuksen (ks. aiemmat blogimerkinnät) käsittely jatkuu valiokunnissa, ja ne palannevat agendalle marraskuussa.
Organisaatioon, lainsäädäntöön ja talouteen liittyvien asioiden lisäksi tänään päästiin taas myös perusasioiden äärelle. Aamu alkoi ihanalla messulla Maarian kirkossa klo 8.15. Aivan sulin kirkon penkkiin, kun vapaaehtoisista kirkolliskokousedustajista muodostettu kuoro lauloi ja edustaja Luoma puhui rauhasta. Monella tavalla aurinkoinen kävely kirkolta opistolle piispa Askolan kanssa kruunasi hienon aamun. Välillä täällä huomaa istuvansa kuin missä tahansa kokouksissa. Ollaan eri mieltä ja samaa mieltä ja valiokuntatyöskentely on tylsää pilkunviilausta. Mutta sitten tulee se iltavirsi tai aamumessu, jolloin taas muistaa, miksi täällä ollaan, ja miksi kyseessä on aivan eri asia kuin tylsä päätöksenteko. Niistä hetkistä olen tavattoman kiitollinen.
Arkkipiispa puhui päätöspuheessaan kirkon tulevaisuudesta ja siitä, mistä se rakentuu. Kirkon tulevaisuus rakentuu, kun jumalanpalveluksia pidetään, lapsia kastetaan, perhekerhot kokoontuvat ja asetutaan niiden rinnalle, jotka eivät elämässä jaksa. Kirkon tulevaisuus rakentuu myös kun kirkolliskokouksessa äänestetään ja keskustellaan ja tehdään sitä välillä tylsää päätöksentekotyötä. Se kaikki kuljettaa kirkkoa eteenpäin. Arkkipiispa puhui myös luottamuksesta ja siitä, että se rakentuu aina ihmisten välillä. Kukaan ei ole vain jonkin tahon edustaja vaan ihminen, joka tarvitsee nähdyksi tulemista omana, ainutlaatuisena itsenään.
Tämä toteutuu myös täällä opistolla. Yhteisillä aamiaisilla tai sosiaalisissa vierailuissa kuten eilen arkkipiispantalolle jaetaan myös suruja ja iloja, ihmisten kesken. Kirkossa veisataan ja rukoillaan kristittyjen kesken, eikä ainakaan minulle ihmisten taustayhteisöillä tai -liikkeillä ole tuolloin mitään merkitystä. Ihmisyys ja se, minkä takia täällä ollaan, on niin hirvittävän paljon enemmän.
Arkkipiispan tylytystä ja teologista yhteisymmärrystä
Kolmas kirkolliskokouspäivä (12 tuntia taas) sujui tiiviisti valiokuntatyössä ja täysistunnoissa. Diakonaatti puhututtaa perustevaliokuntaa kovasti. Kirkolliskokouksen pääsihteeri Katri Kuuskoski oli tänään kuultavanamme, ja selkiytti tiettyjä juridisia kysymyksiä liittyen mm. vihkimykseen pätevyysvaatimuksena. Selvää on, että diakonaattikysymyksen tämänkertainen kohtalo ratkeaa aikaisintaan marraskuussa.
Perustevaliokunta työsti edelleen myös lausuntoa Kirkon tulevaisuusselonteosta. Tulevaisuusselonteon - samoin kuin diakonaatin - pohtiminen teologisesta näkökulmasta on ollut monipolvista mutta antoisaa. Harvoin sitä kirkolliskokouksen ulkopuolella saa istua kokouksissa pohtimassa pääasiassa teologiaa ja siitä nousevia näkökohtia. Marraskuussa käsiteltyihin kysymyksiin liittyvien näkemyserojen jälkeen on ollut myös miellyttävää keskustella ja työskennellä valiokunnassa hyvässä yhteisymmärryksessä. Tämänkertaiset kysymykset eivät ainakaan toistaiseksi ole herättäneet suuria erimielisyyksiä. Ja nyt sentään puhutaan teemoista kuten "mitkä ovat kirkon tunnusmerkit", "mitkä ovat kirkon keskeiset vahvuudet" ja "mitkä ovat keskeiset uhat". Näistä tunnumme olevan hyvin pitkälti samaa mieltä.
Selonteosta puhuttiin myös iltatilaisuudessa, jossa vieraina olivat Ari Hukari, Ilkka Halava ja Ahti Hirvonen - kaikki herroja, joilla on näkemystä ja ajatuksia kirkosta ja sen tulevaisuudesta. Edustaja Olkinuoran vetämä tilaisuus oli napakka ja kirkon tuulettelussaan virkistävä.
Tänään oli myös kirkkohallituksen kyselytunti, joka alkoi poikkeuksellisesti arkkipiispan tylyttämisellä. Edustaja Kujala oli tehnyt arkkipiispalle kaksi kirjallista kysymystä hänen lausunnoistaan liittyen homoseksuaalisuuteen ja tiettyjen järjestöjen Älä alistu -kampanjaan. (Ks. tarkemmin: http://evl.fi) Kysymykset olivat... hmm... erikoislaatuisia, mutta arkkipiispa vastasi niihin rakentavasti ja aika ymmärtäväisesti.
Älä alistu -kampanjan kirkkoa lähellä olevista taustajärjestöistä Mäkinen totesi mediassa sanoneensa, että ne eivät edusta kirkon mainstreamia vaan kirkon jyrkempää ja pienempää oppositiota. "Julkisuuden kautta on syntynyt mielikuva, joko tarkoituksellinen tai tarkoitukseton, että juuri tämä joukko edustaa kirkon varsinaista ydintä ja sanoin, ettei näin ole.” Arkkipiispa painotti, että näihin järjestöihin kuuluvat jäsenet eivät ole sen vähempiarvoisia eivätkä sen suurempiarvoisia kuin muut jäsenet.
Juuri näin.
Perustevaliokunta työsti edelleen myös lausuntoa Kirkon tulevaisuusselonteosta. Tulevaisuusselonteon - samoin kuin diakonaatin - pohtiminen teologisesta näkökulmasta on ollut monipolvista mutta antoisaa. Harvoin sitä kirkolliskokouksen ulkopuolella saa istua kokouksissa pohtimassa pääasiassa teologiaa ja siitä nousevia näkökohtia. Marraskuussa käsiteltyihin kysymyksiin liittyvien näkemyserojen jälkeen on ollut myös miellyttävää keskustella ja työskennellä valiokunnassa hyvässä yhteisymmärryksessä. Tämänkertaiset kysymykset eivät ainakaan toistaiseksi ole herättäneet suuria erimielisyyksiä. Ja nyt sentään puhutaan teemoista kuten "mitkä ovat kirkon tunnusmerkit", "mitkä ovat kirkon keskeiset vahvuudet" ja "mitkä ovat keskeiset uhat". Näistä tunnumme olevan hyvin pitkälti samaa mieltä.
Selonteosta puhuttiin myös iltatilaisuudessa, jossa vieraina olivat Ari Hukari, Ilkka Halava ja Ahti Hirvonen - kaikki herroja, joilla on näkemystä ja ajatuksia kirkosta ja sen tulevaisuudesta. Edustaja Olkinuoran vetämä tilaisuus oli napakka ja kirkon tuulettelussaan virkistävä.
Tänään oli myös kirkkohallituksen kyselytunti, joka alkoi poikkeuksellisesti arkkipiispan tylyttämisellä. Edustaja Kujala oli tehnyt arkkipiispalle kaksi kirjallista kysymystä hänen lausunnoistaan liittyen homoseksuaalisuuteen ja tiettyjen järjestöjen Älä alistu -kampanjaan. (Ks. tarkemmin: http://evl.fi) Kysymykset olivat... hmm... erikoislaatuisia, mutta arkkipiispa vastasi niihin rakentavasti ja aika ymmärtäväisesti.
Älä alistu -kampanjan kirkkoa lähellä olevista taustajärjestöistä Mäkinen totesi mediassa sanoneensa, että ne eivät edusta kirkon mainstreamia vaan kirkon jyrkempää ja pienempää oppositiota. "Julkisuuden kautta on syntynyt mielikuva, joko tarkoituksellinen tai tarkoitukseton, että juuri tämä joukko edustaa kirkon varsinaista ydintä ja sanoin, ettei näin ole.” Arkkipiispa painotti, että näihin järjestöihin kuuluvat jäsenet eivät ole sen vähempiarvoisia eivätkä sen suurempiarvoisia kuin muut jäsenet.
Juuri näin.
Sietämisen armolahja
Päivä alkoi tänää aamuhartaudella istuntosalissa. Aiemmin kokeiltu käytäntö aloittaa jokainen kirkolliskokouspäivä messulla Maarian kirkossa on siis lopetettu, ja olemme palanneet aamuhartauskäytäntöön tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Messu on tarjolla maanantaina ja perjantaina. Jokaisen aamun aloittaminen ytheisellä messulla on ihana ajatus, muttei toiminut käytännössä etenkään silloin, kun töitä oli paljon. Houkutus nukkua edes kohtalainen yöuni sai monet lintsaamaan messusta.
Aamuhartauden jälkeen jatkoimme valiokuntatyöskentelyllä. Perustevaliokunnassa kuulimme Pekka Huokunaa, joka sai selventää diakonaattiesitystä erityisesti teologisten ja käytännöllisten perusteiden osalta. Tuntuu, että asiassa on niin paljon käytännön haasteita, että perustevaliokunnankin on vaikeaa irrottautua tai vapautua teologiseen pohdintaan. Työstimme myös mietintöä KUN:n toimintakertomuksesta sekä lausuntoa Kirkon tulevaisuusselonteosta.
(Kuva täysistunnosta)
Täysistunnossa puhuttiin tänään eniten edustaja-aloitteesta, jossa esitetään kirkon ykseyttä vahvistavan työryhmän perustamista (kaikki aloitteet - kuten myös puheenvuorot ja mietinnöt - löytyvät Sakastista:
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=ContentAF4C0). Kaikkia asiasta käytettyjä puheenvuoroja ei valitettavasti voi luonnehtia ykseyttä edistäviksi. Niitä kuunnellessa kaipasin eräässä (ihan järkevässä) puheenvuorossa esiin nostettua "sietämisen armolahjaa".
Hyviäkin puheenvuoroja käytettiin. Pauliina Kainulainen ehdotti, että asia voitaisiin siirtää piispainkokouksen vastuulle - onhan kirkon ykseyden vaaliminen juuri piispojen tehtävä. Piispainkokous voisi järjestää esimerkiksi kutsuseminaarien sarjan, jossa aito kohtaaminen, aito dialogi (aikuinen dialogi) ja toisella tavalla ajattelevan näkeminen olisivat mahdollisia. Hilkka Olkinuora taas korosti viisaasti, että kohtaamisten ja aidon dialogin pitää tapahtua arjessa, ei työryhmissä tai hallintoelimissä. Aloitteen intentio tuntuu saavan laajaa kannatusta kunhan sopiva toteutustapa löydetään (työryhmä ei sellainen varmaankaan ole). Useissa puheenvuorossa korostettiin piispa Heikan eilisen saarnan tavoin sitä, miten samaa mieltä kuitenkin olemme monista asioista - myös aidosti keskeisistä kysymyksistä.
Valitsijamiehetkin ovat kokoontuneet tällä viikolla muutamaan otteeseen. Olemme valmistelleet rutiiniluonteisesti uusien jäsenten sijoittamista valiokuntiin. Lisäksi olemme valmistelleet esityksen KUN:n uudeksi jäseneksi yhden aiemman jäsenen pyydettyä eroa tehtävästä.
Iltani on poikkeuksellisesti vapaa, koska tiistaina on perinteinen piispojen kokoontuminen emmekä voi valiokunnassa kokoontua ilman puheenjohtajaa. Työ jatkuu huomenna aamulla täysistunnolla, jossa käsitellään jo valiokuntamietintöjä.
Aamuhartauden jälkeen jatkoimme valiokuntatyöskentelyllä. Perustevaliokunnassa kuulimme Pekka Huokunaa, joka sai selventää diakonaattiesitystä erityisesti teologisten ja käytännöllisten perusteiden osalta. Tuntuu, että asiassa on niin paljon käytännön haasteita, että perustevaliokunnankin on vaikeaa irrottautua tai vapautua teologiseen pohdintaan. Työstimme myös mietintöä KUN:n toimintakertomuksesta sekä lausuntoa Kirkon tulevaisuusselonteosta.
Täysistunnossa puhuttiin tänään eniten edustaja-aloitteesta, jossa esitetään kirkon ykseyttä vahvistavan työryhmän perustamista (kaikki aloitteet - kuten myös puheenvuorot ja mietinnöt - löytyvät Sakastista:
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=ContentAF4C0). Kaikkia asiasta käytettyjä puheenvuoroja ei valitettavasti voi luonnehtia ykseyttä edistäviksi. Niitä kuunnellessa kaipasin eräässä (ihan järkevässä) puheenvuorossa esiin nostettua "sietämisen armolahjaa".
Hyviäkin puheenvuoroja käytettiin. Pauliina Kainulainen ehdotti, että asia voitaisiin siirtää piispainkokouksen vastuulle - onhan kirkon ykseyden vaaliminen juuri piispojen tehtävä. Piispainkokous voisi järjestää esimerkiksi kutsuseminaarien sarjan, jossa aito kohtaaminen, aito dialogi (aikuinen dialogi) ja toisella tavalla ajattelevan näkeminen olisivat mahdollisia. Hilkka Olkinuora taas korosti viisaasti, että kohtaamisten ja aidon dialogin pitää tapahtua arjessa, ei työryhmissä tai hallintoelimissä. Aloitteen intentio tuntuu saavan laajaa kannatusta kunhan sopiva toteutustapa löydetään (työryhmä ei sellainen varmaankaan ole). Useissa puheenvuorossa korostettiin piispa Heikan eilisen saarnan tavoin sitä, miten samaa mieltä kuitenkin olemme monista asioista - myös aidosti keskeisistä kysymyksistä.
Valitsijamiehetkin ovat kokoontuneet tällä viikolla muutamaan otteeseen. Olemme valmistelleet rutiiniluonteisesti uusien jäsenten sijoittamista valiokuntiin. Lisäksi olemme valmistelleet esityksen KUN:n uudeksi jäseneksi yhden aiemman jäsenen pyydettyä eroa tehtävästä.
Iltani on poikkeuksellisesti vapaa, koska tiistaina on perinteinen piispojen kokoontuminen emmekä voi valiokunnassa kokoontua ilman puheenjohtajaa. Työ jatkuu huomenna aamulla täysistunnolla, jossa käsitellään jo valiokuntamietintöjä.
Aikuisuutta ja epäilyksiä diakonaatista (2.5.2011)
Kirkolliskokous käynnistyi tänään jälleen perinteisin toimenpitein: avajaismessu, arkkipiispan avajaispuhe, ruokavirtenä "Kaikki katsovat sinua Herra...", opetus- ja kulttuuriministeriön kahvitilaisuus. Kuten aina, ruoka on hyvää, virret kaikuvat komeasti, ja osa edustajista puhuu asian vierestä.
(Kuva avajaisjumalanpalveluksesta)
Täyttä asiaa sen sijaan puhuivat piispa Heikka avajaismessun saarnassaan ja arkkipiispa Mäkinen avajaispuheessaan. Lisätietoa molemmista löytyy osoitteesta: http://www.kotimaa24.fi/ Molemmat tuomitsivat Raamatun ja tunnustuksen omimisen, Mäkinen peräänkuulutti aikuisuutta mustavalkoisen maailmankuvan houkutuksen sijaan. Aikuisuudella hän viittasi muun muassa tajuun siitä, ettei täällä kenenkään ääni ole erehtymätön. Heikka korosti, että erilaiset raamatuntulkinnat ovat itsestäänselvyys: jokainen meistä tulkitsee Raamattua oman itsensä ja elämäntilanteensa kautta. Sekä piispa Heikka että arkkipiispa korostivat molemmat kuitenkin myös yhteisen uskon ja yhteisten päätösten keskeisyyttä. Kriittinen ja moniääninen keskustelu muokkaavat yhteisiä päätöksiä, mutta yhteiseen pitää myös sitoutua. Yhteinen usko ja ymmärrys menevät oman uskon ja ymmärryksen edelle, sanoi arkkipiispa.
Varsinaisissa täysistuntokeskusteluissa on käsitelty lähetekeskusteluina mm. Kirkkohallituksen esitykset parokiaalijärjestelmän kehittämisestä, diakonaatista sekä kirkkoherran vaalitavan uudistamisesta. Parokiaalijärjestelmän kehittämiseen liittyvä esitys herättää monissa edustajissa pahennusta: kirkkohallituksen ei katsota täyttäneen kirkollikokouksen asettamaa ensisijaista tehtävää selvittää seurakunnan jäsenyyskysymystä seurakuntayhtymän sisällä (esim. luottamushenkilö voisi säilyttää jäsenyytensä seurakunnassa X muuttaessaan saman yhteymän sisällä seurakuntaan Y, jotta saisi pitää luottamuselinpaikkansa kauden loppuun). Sen sijaan kirkkohallituksen esitys keskittyy toimeksiannon toiseen kohtaan, mahdollisuuteen muodostaa seurakuntia kuntarajoista riippumatta. Tätä jälkimmäistä, parokiaalisuusperiaatetta aidosti muuttavaa henkilöseurakuntakäytäntöä hyvin harva meistä kannatti alunperinkään.
Kirkkoherran vaalitapa herätti jonkin verran keskustelua. Uudistusta tunnuttiin vastustavan huomattavasti vähemmän nyt, kun mahdollisia vaalitapoja on kaksi (suora ja välillinen, jolloin luottamuselin valitsee kirkkoherran tuomiokapitulin valmistelun pohjalta). Itse kannatan kirkkohallituksen esitystä: kirkkoherran valinta on saatava välilliseksi isoissa seurakunnissa, jotta tehtävään paras johtaja on mahdollista valita. Tästä kirjoitinkin jo aiemmin.
Ehdottomasti eniten hämmennystä ja epävarmuutta aiheuttaa itsessäni ja näemmä melkein kaikissa muissakin diakonaattiesitys. Sekä lähetekeskustelussa että perustevaliokunnassa (annamme lausunnon lakivaliokunnalle, joka tekee esityksestä varsinaisen mietinnön) tuntuu vallitsevan liikuttava yksimielisyys siitä, että emme tiedä, mikä olisi oikea ratkaisu. Vaikeaa. Onneksi oma valiokuntani antaa vain lausunnon.
Muita asioita perustevaliokunnan pöydällä ovat mietinnön laatiminen Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomuksesta sekä lausunto Kirkon tulevaisuusselonteosta yleisvaliokunta II:lle. Keskiviikkona on luvassa keskustelutilaisuus tulevaisuusselonteosta. Vierailemassa ovat kolme tuttua herraa, joilla on tunnetusti mielipiteitä kirkon nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Odotan mielenkiinnolla.
Kaikenkaikkiaan kaksitoistatuntisen päivänkin jälkeen olo Turussa on verrattain levollinen. Etenkin, jos vertaa marraskuun menoon. Silloin - rekisteröityjen parisuhteiden rukouskysymystä odotettaessa ja työstettäessä - tunnelma itsellä ja koko kokouksessa oli jännittynyt, huolestunut ja raskas. Lomalta tuntuu siihen verrattuna. Tuttuja on kiva nähdä, linnut laulavat ulkona, ja torstaina päästään tutustumaan arkkipiispantaloon.
Pyrin päivittämään blogia myös tulevina iltoina.
Täyttä asiaa sen sijaan puhuivat piispa Heikka avajaismessun saarnassaan ja arkkipiispa Mäkinen avajaispuheessaan. Lisätietoa molemmista löytyy osoitteesta: http://www.kotimaa24.fi/ Molemmat tuomitsivat Raamatun ja tunnustuksen omimisen, Mäkinen peräänkuulutti aikuisuutta mustavalkoisen maailmankuvan houkutuksen sijaan. Aikuisuudella hän viittasi muun muassa tajuun siitä, ettei täällä kenenkään ääni ole erehtymätön. Heikka korosti, että erilaiset raamatuntulkinnat ovat itsestäänselvyys: jokainen meistä tulkitsee Raamattua oman itsensä ja elämäntilanteensa kautta. Sekä piispa Heikka että arkkipiispa korostivat molemmat kuitenkin myös yhteisen uskon ja yhteisten päätösten keskeisyyttä. Kriittinen ja moniääninen keskustelu muokkaavat yhteisiä päätöksiä, mutta yhteiseen pitää myös sitoutua. Yhteinen usko ja ymmärrys menevät oman uskon ja ymmärryksen edelle, sanoi arkkipiispa.
Varsinaisissa täysistuntokeskusteluissa on käsitelty lähetekeskusteluina mm. Kirkkohallituksen esitykset parokiaalijärjestelmän kehittämisestä, diakonaatista sekä kirkkoherran vaalitavan uudistamisesta. Parokiaalijärjestelmän kehittämiseen liittyvä esitys herättää monissa edustajissa pahennusta: kirkkohallituksen ei katsota täyttäneen kirkollikokouksen asettamaa ensisijaista tehtävää selvittää seurakunnan jäsenyyskysymystä seurakuntayhtymän sisällä (esim. luottamushenkilö voisi säilyttää jäsenyytensä seurakunnassa X muuttaessaan saman yhteymän sisällä seurakuntaan Y, jotta saisi pitää luottamuselinpaikkansa kauden loppuun). Sen sijaan kirkkohallituksen esitys keskittyy toimeksiannon toiseen kohtaan, mahdollisuuteen muodostaa seurakuntia kuntarajoista riippumatta. Tätä jälkimmäistä, parokiaalisuusperiaatetta aidosti muuttavaa henkilöseurakuntakäytäntöä hyvin harva meistä kannatti alunperinkään.
Kirkkoherran vaalitapa herätti jonkin verran keskustelua. Uudistusta tunnuttiin vastustavan huomattavasti vähemmän nyt, kun mahdollisia vaalitapoja on kaksi (suora ja välillinen, jolloin luottamuselin valitsee kirkkoherran tuomiokapitulin valmistelun pohjalta). Itse kannatan kirkkohallituksen esitystä: kirkkoherran valinta on saatava välilliseksi isoissa seurakunnissa, jotta tehtävään paras johtaja on mahdollista valita. Tästä kirjoitinkin jo aiemmin.
Ehdottomasti eniten hämmennystä ja epävarmuutta aiheuttaa itsessäni ja näemmä melkein kaikissa muissakin diakonaattiesitys. Sekä lähetekeskustelussa että perustevaliokunnassa (annamme lausunnon lakivaliokunnalle, joka tekee esityksestä varsinaisen mietinnön) tuntuu vallitsevan liikuttava yksimielisyys siitä, että emme tiedä, mikä olisi oikea ratkaisu. Vaikeaa. Onneksi oma valiokuntani antaa vain lausunnon.
Muita asioita perustevaliokunnan pöydällä ovat mietinnön laatiminen Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomuksesta sekä lausunto Kirkon tulevaisuusselonteosta yleisvaliokunta II:lle. Keskiviikkona on luvassa keskustelutilaisuus tulevaisuusselonteosta. Vierailemassa ovat kolme tuttua herraa, joilla on tunnetusti mielipiteitä kirkon nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Odotan mielenkiinnolla.
Kaikenkaikkiaan kaksitoistatuntisen päivänkin jälkeen olo Turussa on verrattain levollinen. Etenkin, jos vertaa marraskuun menoon. Silloin - rekisteröityjen parisuhteiden rukouskysymystä odotettaessa ja työstettäessä - tunnelma itsellä ja koko kokouksessa oli jännittynyt, huolestunut ja raskas. Lomalta tuntuu siihen verrattuna. Tuttuja on kiva nähdä, linnut laulavat ulkona, ja torstaina päästään tutustumaan arkkipiispantaloon.
Pyrin päivittämään blogia myös tulevina iltoina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)