Tulkaa kaikki –liikkeen kokoontumisissa olemme saaneet nauttia Vesan johtamista hienoista hartauksista, joiden pitäminen myös kokouksissa on osoittautunut itselleni tärkeäksi. Kirkon uudistustyöllämme on motivaatio ja voima, joka paitsi antaa rohkeutta ja tahtoa, myös tekee tapaamisistamme nimenomaan kristittyjen yhteisiä kokoontumisia.
Sama on toki totta vaikkapa seurakuntaneuvoston tai kirkolliskokouksen kokoontumisissa. Pääsin /jouduin kerran yhteisen kirkkovaltuuston kokoukseen varajäsenenä (oli muuten tärkeä kokous, jossa päätettiin, että lähetysjärjestöjen pelisäännöt, siis käytännössä naispappeuden vastustaminen käytännössä, eivät voi olla ristiriidassa kirkon yhteisten päätösten kanssa, ja Helsingin seurakuntayhtymä siis lakkauttaa vähitellen tuen lähetysjärjestöiltä, jotka eivät luovu naispappien syrjinnän edistämisestä). Tunteja kestäneessä kokouksessa kävi välillä mielessä, että Kristus on tästä menosta kyllä kaukana, mutta kun lopussa laulettiin yhdessä virsi, tuntui kuitenkin jotenkin yhteiseltä. Jaksan vielä ajatella, että kristittynä minulla on sisaruuden ja veljeyden säikeitä myös niiden kanssa, jotka tulkitsevat monia kysymyksiä eri tavoin kuin minä.
Takaisin asiaan. Viimeisessä Tulkaa kaikki –liikkeen teematapaamisessa viime lauantaina Vesa luki muiden tekstien ohessa katkelmia Martin Luther Kingin (Jr) puheista. Tällaiset tekstit hartaudessa luovat yhteyttä paitsi toisiin Tulkaa kaikki -uudistajiin pöydän ympärillä, ehkä myös ihailemiimme uudistajiin toisina aikoina, toisilla mantereilla, ja toisten epäoikeudenmukaisuuksien äärellä. Kävin Kingin haudalla, Atlantassa viime vuonna erään konferenssin yhteydessä, ja Vesan innoittamana palasin hänen teksteihinsä viime sunnuntaina. Yksi lainaus:
“The church must be reminded that it is not the master or the servant of the state, but rather the conscience of the state. It must be the guide and the critic of the state, and never its tool. If the church does not recapture its prophetic zeal, it will become an irrelevant social club without moral or spiritual authority.”
Kingin haudalla havahduin siihen, että hän oli kuollessaan 39-vuotias (nuori aikuinen?). Tieto hätkähdyttää. Hätkähdyttää, miten suuri vaikutus voi olla lyhyellä elämällä. Se inspiroi ja luo uskoa, kuten hänen puheensakin.
Rotuerottelu oli monien kristittyjen mielestä raamatullista ja hyväksyttävää Kingin ajan maailmassa, on vieläkin. Syrjintä, niin rodun, sukupuolen kuin seksuaalisen suuntautumisen perusteella, voidaan tänäkin päivänä nähdä raamatullisena, kristillisenä. On myös näkymättömämpää epäoikeudenmukaisuutta, Suomessa ja maailmassa (ks. esim. henkilöpaperittomien ihmisten ihmisoikeuksien puutteesta: www.kua.fi). Taistelun kenttiä tuntuu välillä olevan loputtomasti, mutta taistelu myös etenee. Kingin ajoista on edistytty monessa asiassa. 1960-luvulla "african-american" taustainen presidentti olisi ollut utopistista, nyt mahdollista, jopa todennäköistä. Kun teemme työtä, myös muu epäoikeudenmukaisuus ja syrjintä voi vähetä.
Loppuun vielä yksi lainaus Kingiltä, itsellenikin silmälaseiksi, kun ryhdyn lukemaan kirkon talousarviota vuodelle 2009 sekä toiminta- ja taloussuunnitelmaa vuosille 2009-2011.
“Yes, I see the Church as the body of Christ. But, oh! How we have blemished and scarred that body through social neglect and through fear of being nonconformists.”
Ryhdyn lukemaan kysyen: kuinka nämä toiminnan ja talouden suunnitelmat edistävät uskon motivoimien rakkauden ja oikeudenmukaisuuden toteutumista kirkossa ja yhteiskunnassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti