Ylihuomenna suuntaan taas Turkuun viettämään kirkolliskokousviikkoa. Sanomattakin on selvää, että viikon puheenaihe tulee olemaan kirkon suhtautuminen rekisteröityihin parisuhteisiin. Perustevaliokunnan mietintöä odotetaan jo kovasti.
Tilannehan on siis se, että toukokuun kirkolliskokouksessa käytiin lähetekeskustelu liittyen piispainkokouksen selvitykseen parisuhdelain seurauksista kirkossa. Lähetekeskustelun jälkeen asia tuli perustevaliokunnalle, jossa meidän pitää tehdä kirkolliskokoukselle mietintö piispojen selvityksestä. Kun mietintö on valmis, se tuodaan jälleen ns. isoon saliin, käydään jälleen keskustelu, ja sitten lopulta päätetään tämän perustevaliokunnan mietinnön kohtalosta. Arvata saattaa, että mietintö ei tule yksimielisesti hyväksytyksi - oli se sitten millainen tahansa.
Kertaakaan aiemmin ei kirkolliskokousviikko ole etukäteen tuntunut niin tervanjuonnilta kuin nyt. Työtä on kokousviikoilla aina paljon ja päivät pitkiä, mutta olen suhtautunut siihen innostunein ja odottavin mielin. Nyt edessä oleva vääntö on kuitenkin poikkeuksellisen iso savotta - tärkeä, mutta erittäin vaikea. Siihen toivon meille kaikille ennen muuta kunnioittavaa ja yhteyttä rakentavaa kompromissihenkeä. On selvää, että kirkolliskokouksen toimintaa ja ratkaisua odottaa poikkeuksellisella kiinnostuksella myös media ja suuri yleisö. Kirkolliskokous on nyt paljon vartijana.
Kaiken tämän keskellä kokousviikon muut asiat meinaavat melkein unohtua. Eilen sain kotiin yleisvaliokunnan mietinnön aloitteesta, jossa esitettiin monimuotoisuuden edistämistä kirkon työyhteisöissä eri tavoin. Mietinnössä esitetään ilokseni, että asia lähetetään kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten.
Aloite ja mietintö löytyvät kirkolliskokouksen sivuilta:
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp2?open&cid=ContentAF4C0
Tein tuon aloitteen kirkollikokouskollegoideni kanssa keväällä, ja pyrimme sillä parantamaan kirkon työyhteisöjä mm. erilaisuuden pelosta, kuvitellun yhdenmukaisuuden pakosta ja niiden aiheuttamasta torjunnan ja salailun kulttuurista kohti terveempiä työyhteisöjä. Jotenkin tuntuu, että asia on nyt aika ajankohtainen.
Kirkon on korkein aika siirtyä menneisyyden haikailusta, tunkkaisista toimintatavoista ja pelonsekaisista yhtenäiskulttuuriharhoista avoimuuden kulttuuriin ja keskinäisen erilaisuutemme hyväksymiseen, jopa arvostamiseen. Tältä viikolta enemmän kuin mitään muuta toivon merkkejä tästä suunnasta.
Kirkko ja seksuaalivähemmistöt
Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat saaneet suomalaiset kirkkokapinaan. Oikeudentuntoinen kansa äänestää jaloillaan yhdenvertaisuuden ja kirkon ydinsanoman puolesta, syrjintää ja hengellistä väkivaltaa vastaan. Kirkko on ollut pääuutinen joka päivä jo viikon ajan.
On tietysti surullista, että näin monet ihmiset jättävät kirkon. Julkisuudessa on arveltu, että heidän kirkkosuhteensa on "löyhä", jolloin ilmeisesti saavat lähteäkin. Itse olen ymmärtänyt kirkon merkityksen juuri päinvastoin. Kirkko on juuri niille, joiden usko on epävarma ja kyselevä, joille kelpaa yhteisön tuki, ja jotka esittävät haastavia ja syviä kysymyksiä. Eniten pelottavat ne, joilla on valmiit vastaukset ja kertaakaan kyseenalaistamaton usko. Lähetyskäsky ja Jeesuksen vertauksetkin taitavat viitata siihen suuntaan, että jokainen ihminen olisi merkityksellinen kirkolle.
Jos hyvin käy, käsillä oleva kohu ja keskustelu aktivoivat vaaliuurnille suuria joukkoja, sitä uudistusmielistä ja oikeudentuntoista enemmistöä, joka yleensä kirkon vaaleissa nukkuu. Sellaisten vaalien jälkeen kirkon päättävät elimet voisivat oikeasti edustaa koko kirkkokansaa - ei vain aktiivista ja usein konservatiivista vähemmistöä. Uudistusmielisiä, seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuutta ajavia seurakuntavaaliehdokkaita löytyy sivuilta: http://www.tulkaakaikki.net/vaalit2010_ehdokkaat.html
Kirkon samaa sukupuolta olevien parisuhteita koskevat kannat ovat nyt siis median ykkösagendalla. Tämä ei voi olla osaltaan vaikuttamatta kirkolliskokouksen perustevaliokuntaan, jossa parhaillaan työstämme mietintöä piispojen asiaan liittyvästä esityksestä. Kirkolliskokouksen marraskuinen päätös tulee olemaan suurennuslasin alla. On selvää, että kirkon täytyy nyt antaa konkreettinen viesti, jossa ei ole tuomitsemisen häivääkään. Kirkolliskokouksen on kyettävä muotoilemaan selvä esitys, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien parisuhteita, heidän rakkauttaan ja sitoutumistaan halutaan kirkossa tukea. Tämän puolesta minä ja muut uudistajat teemme työtä asian valmistelussa sekä marraskuussa, kun asiasta päätetään.
On tietysti surullista, että näin monet ihmiset jättävät kirkon. Julkisuudessa on arveltu, että heidän kirkkosuhteensa on "löyhä", jolloin ilmeisesti saavat lähteäkin. Itse olen ymmärtänyt kirkon merkityksen juuri päinvastoin. Kirkko on juuri niille, joiden usko on epävarma ja kyselevä, joille kelpaa yhteisön tuki, ja jotka esittävät haastavia ja syviä kysymyksiä. Eniten pelottavat ne, joilla on valmiit vastaukset ja kertaakaan kyseenalaistamaton usko. Lähetyskäsky ja Jeesuksen vertauksetkin taitavat viitata siihen suuntaan, että jokainen ihminen olisi merkityksellinen kirkolle.
Jos hyvin käy, käsillä oleva kohu ja keskustelu aktivoivat vaaliuurnille suuria joukkoja, sitä uudistusmielistä ja oikeudentuntoista enemmistöä, joka yleensä kirkon vaaleissa nukkuu. Sellaisten vaalien jälkeen kirkon päättävät elimet voisivat oikeasti edustaa koko kirkkokansaa - ei vain aktiivista ja usein konservatiivista vähemmistöä. Uudistusmielisiä, seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuutta ajavia seurakuntavaaliehdokkaita löytyy sivuilta: http://www.tulkaakaikki.net/vaalit2010_ehdokkaat.html
Kirkon samaa sukupuolta olevien parisuhteita koskevat kannat ovat nyt siis median ykkösagendalla. Tämä ei voi olla osaltaan vaikuttamatta kirkolliskokouksen perustevaliokuntaan, jossa parhaillaan työstämme mietintöä piispojen asiaan liittyvästä esityksestä. Kirkolliskokouksen marraskuinen päätös tulee olemaan suurennuslasin alla. On selvää, että kirkon täytyy nyt antaa konkreettinen viesti, jossa ei ole tuomitsemisen häivääkään. Kirkolliskokouksen on kyettävä muotoilemaan selvä esitys, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien parisuhteita, heidän rakkauttaan ja sitoutumistaan halutaan kirkossa tukea. Tämän puolesta minä ja muut uudistajat teemme työtä asian valmistelussa sekä marraskuussa, kun asiasta päätetään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)