Ylihuomenna suuntaan taas Turkuun viettämään kirkolliskokousviikkoa. Sanomattakin on selvää, että viikon puheenaihe tulee olemaan kirkon suhtautuminen rekisteröityihin parisuhteisiin. Perustevaliokunnan mietintöä odotetaan jo kovasti.
Tilannehan on siis se, että toukokuun kirkolliskokouksessa käytiin lähetekeskustelu liittyen piispainkokouksen selvitykseen parisuhdelain seurauksista kirkossa. Lähetekeskustelun jälkeen asia tuli perustevaliokunnalle, jossa meidän pitää tehdä kirkolliskokoukselle mietintö piispojen selvityksestä. Kun mietintö on valmis, se tuodaan jälleen ns. isoon saliin, käydään jälleen keskustelu, ja sitten lopulta päätetään tämän perustevaliokunnan mietinnön kohtalosta. Arvata saattaa, että mietintö ei tule yksimielisesti hyväksytyksi - oli se sitten millainen tahansa.
Kertaakaan aiemmin ei kirkolliskokousviikko ole etukäteen tuntunut niin tervanjuonnilta kuin nyt. Työtä on kokousviikoilla aina paljon ja päivät pitkiä, mutta olen suhtautunut siihen innostunein ja odottavin mielin. Nyt edessä oleva vääntö on kuitenkin poikkeuksellisen iso savotta - tärkeä, mutta erittäin vaikea. Siihen toivon meille kaikille ennen muuta kunnioittavaa ja yhteyttä rakentavaa kompromissihenkeä. On selvää, että kirkolliskokouksen toimintaa ja ratkaisua odottaa poikkeuksellisella kiinnostuksella myös media ja suuri yleisö. Kirkolliskokous on nyt paljon vartijana.
Kaiken tämän keskellä kokousviikon muut asiat meinaavat melkein unohtua. Eilen sain kotiin yleisvaliokunnan mietinnön aloitteesta, jossa esitettiin monimuotoisuuden edistämistä kirkon työyhteisöissä eri tavoin. Mietinnössä esitetään ilokseni, että asia lähetetään kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten.
Aloite ja mietintö löytyvät kirkolliskokouksen sivuilta:
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp2?open&cid=ContentAF4C0
Tein tuon aloitteen kirkollikokouskollegoideni kanssa keväällä, ja pyrimme sillä parantamaan kirkon työyhteisöjä mm. erilaisuuden pelosta, kuvitellun yhdenmukaisuuden pakosta ja niiden aiheuttamasta torjunnan ja salailun kulttuurista kohti terveempiä työyhteisöjä. Jotenkin tuntuu, että asia on nyt aika ajankohtainen.
Kirkon on korkein aika siirtyä menneisyyden haikailusta, tunkkaisista toimintatavoista ja pelonsekaisista yhtenäiskulttuuriharhoista avoimuuden kulttuuriin ja keskinäisen erilaisuutemme hyväksymiseen, jopa arvostamiseen. Tältä viikolta enemmän kuin mitään muuta toivon merkkejä tästä suunnasta.
2 kommenttia:
Voimia vääntöön!
Monimuotoisuusaloitteeseen liittyen: keskustelussa voinee nostaa esiin sen, että nyt Yhdessä työhön -hankkeen ollessa käynnissä olisi hyvä aika startata monimuotoisuustyöskentely. Pohjaa toimintaohjeille ja -suosituksille on jo olemassa (ks. projektin nettisivut) ja laajempi monimuotoisuusohjelma auttaisi siinä, että Yhteisvastuun kautta tehty työ voisi koitua koko kirkon pysyväksi hyödyksi.
- Sanna-Maaria
Kaikkea hyvää alkavaan viikkoon ja tuleviin koettelemuksiin.
Lähetä kommentti