Kirkon suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin

(Kirjoitus on julkaistu HS:ssa 28.7.2010 toimituksen otsikolla "Kirkko on suvaitsevaisempi kuin miltä näyttää" ja ilman joitain suluissa olevia viittauksia)

Kirkko on jälleen ollut esillä samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin liittyen (esimerkiksi avioliittolain muuttamisen yhteydessä HS Kotimaa 27.7.). Kirkon piirissä esiintyvistä näkökulmista saa näissä yhteyksissä usein valitettavan yksipuolisen, samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin kielteisesti suhtautuvan kuvan.

Todellisuudessa kirkossa elää vahvana myös toisenlainen asennemaailma, jossa samaa sukupuolta olevien sitoutuneita parisuhteita ja keskinäistä rakkautta haluttaisiin tukea yhdenvertaisesti heteroparisuhteiden kanssa.

Suomalaisista jo suurempi osa (43 prosenttia) – ja siten myös suuri osa kirkon jäsenistä – kannattaa kuin vastustaa (39 prosenttia) samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä (Turun Sanomat 19.12.2009). Kirkon työntekijöiden, ja erityisesti luottamushenkilöiden ja aktiivisten seurakuntalaisten parissa asenteet ovat keskimäärin jäsenistöä vanhoillisempia. Tästä huolimatta näissä niin sanotuissa kirkon sisäpiireissäkin on suuri joukko ihmisiä, jotka suhtautuvat samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin luontevasti ja yhdenvertaisesti.

Luterilainen usko tai oppi ei anna yksiselitteistä vastausta samaa sukupuolta olevien parisuhteiden kysymykseen. Tästä konkreettisena osoituksena ovat erilaiset tulkinnat Suomen ja Ruotsin evankelis-luterilaisten kirkkojen välillä. Samalla kun Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat torjuvat samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen, on se jo hyväksytty Ruotsin evankelis-luterilaisessa kirkossa. Molemmilla linjoilla on teologiset perustelunsa.

Suomessa kirkollinen keskustelu ja päätöksentekoprosessi suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien rekisteröityihin parisuhteisiin ovat kesken. Kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, ottaa kantaa parisuhteensa rekisteröineiden kanssa järjestettäviin rukoushetkiin (joita piispat jo ovat pitäneet mahdollisina) aikaisintaan seuraavalla istuntoviikollaan marraskuussa.

Nyt mediassa käytävä sukupuolineutraaliin avioliittoon liittyvä keskustelu on vasta tulevien prosessien ennakointia – avoimuudessaan toki erittäin kannatettavaa ja tarpeellista.

Toinen huomionarvoinen asia on kristillisdemokraattien esiintyminen asian kommentaattoreina aihettä käsittelevässä kirjoittelussa. Kirkon jäseninä he luonnollisesti edustavat osaltaan kirkkoa, mutta eivät kirkon virallista kantaa eivätkä välttämättä enemmistön kantaa. On toivottavaa, ettei kukaan ajattelisi kristillisdemokraattien kommenttien automaattisesti kuvaavan yleistä mielipidettä kirkon piirissä.

Puolueen edustaja muun muassa kommentoi taannoin Pride -kulkueeseen kohdistunutta hyökkäystä jollakin tasolla ymmärrettäväksi, koska kulkue oli ”provokaatio perinteisiä arvoja vastaan” (Keskisuomalainen 9.7.). Suuri osa kirkon jäsenistä, työntekijöistä ja luottamushenkilöistä edustaa hyvin erilaista suhtautumista väkivaltaan ja ylipäätään erilaista asennemaailmaa. Me emme halua tulla samaistetuiksi tämänkaltaisiin mielipiteisiin.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Huomautan, että Raamattu on tässä asiassa yksiselitteinen (1.Tim.1:8-11):


9 Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, ...
10 siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.
11 Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu.


Homoseksuaalisuudessa ei siten ole kyse synnynnäisestä ominaisuudesta. Kyse on saastaisesta toiminnasta, jolla ihminen häpeällisten himojen vallassa häpäisee oman ruumiinsa. Näin on käynyt, koska ihmiset eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet Herraa Jumalana.(Room. 1:16-32):



21 Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22 He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi,
23 ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
24 Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.
25 He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.
26 Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen,
27 ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.
28 Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.


Väitänkö siis olevani muita parempi, kuten jotkut näyttävät sanovan. En toki, sillä on kirjoitettu (Room. 3:1-31): " Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa."

Siten saamme mahdollisuuden armahduksen ainoastaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden (Room. 5:1-2):

"1 Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.
2 Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen."

Voimmeko siis jatkaa siveetöntä elämäämme saatuamme tämän uuden, ansiottoman armahduksen? Emme toki, sillä (Room. 6:9-16):

"9 Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen.
10 Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle.
11 Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.
12 Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja.15 Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!
16 Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon."

Henrietta Grönlund kirjoitti...

Raamattu ei ole tässä asiassa yksiselitteinen.