Päätöksiä ja muutoksia (10.5.2010)

Intensiivinen kirkolliskokousviikko on taas takana. Keskeisimmäksi saldoksi mielen päälle jäivät käyty lähetekeskustelu samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin liittyen, oman monimuotoisuusaloitteeni saama myönteinen vastaanotto, uudet kirkkoneuvokset Kääriäinen (Kirkon ulkoasiain osaston) ja Keskitalo (kansliapäällikkö) ja hyväksytty HeTa-hanke (seurakuntien palkanmaksu ja kirjanpito ulkoistetaan alueellisiin keskuksiin).

HeTa eli kirkon palkanlaskennan ja kirjanpidon siirtäminen alueellisiin palvelukeskuksiin tuli siis perjantaina koko aamupäivän kestäneen keskustelun jälkeen hyväksytyksi. Tämä on mielestäni hyvä asia. Asia vaati määräenemmistön, ja se siis saavutettiin. HeTa-hankkeen lisäksi hyväksyttiin urakalla kasa mietintöjä, joista ei juuri keskustelua käyty: Vanhan Testamentin apokryfikirjojen tekstikohdista päätettiin laatia materiaali seurakuntien käyttöön esim. kirkkovuoden pyhäpäivinä, kasuaalitoimituksissa ja rukoushetkissä käytettäväksi, Vanhan Testamentin alkukertomusten viittomakieliset käännökset hyväksyttiin, kummien vähimmäismäärä laskettiin erityistapauksissa yhteen (lähinnä, jos kahta kummia ei löydy, kirkkoherra voi antaa erityisluvan vain yhteen kummiin), ja Suomen ev.-lut. kirkon ja Suomen metodistikirkon sekä Finlands svenska metodistkyrkan välinen sopimus hyväksyttiin. Keskeisimpiä askeleita tuossa sopimuksessa ovat toisen kirkon sanan ja sakramenttien tunnustaminen oikeiksi. Kummankin kirkon jäsen voi myös saada ehtoollisen toisen kirkossa. Aiempina istuntoviikkoina työ on loppunut viimeisenä päivänä lounaaseen, nyt lopetettiin vasta viideltä.

Virallisen kokousagendan ulkopuolelta viikosta jäivät mieleen tietysti arkkipiispan hieno läksiäisjuhla Turun linnassa, ja muutenkin ajan kulumisen ja muutosten konkretisoituminen. Perjantain lopuksi arkkipiispa kiitti viimeisen istuntoviikkonsa päättäneitä, ennen marraskuuta eläkkeelle jääviä piispa Eero Huovista ja kansliapäällikkö Risto Junttilaa heidän mittavasta työstään myös kirkolliskokouksessa, ja piti sitten itse viimeisen päätöspuheensa arkkipiispana. Yksi eläkkeelle siirtyvistä herroista sanoi minulle aiemmin yhdessä ruokaillessamme, että kirkon asiat siirtyvät ”teidän nuorten käsiin”. Kommentti liittyi HeTa-hankkeen yhteydessä käytettyihin puheenvuoroihin. Signe Jauhiainen ja Sami Ojala (kolmekymppisiä edustajia) olivat vedonneet sukupolvidemokratiaan ja kestävään kehitykseen: tämän hetken päättäjien on toimittava vastuullisesti, jotta tulevat kirkollisveron maksajat eivät joudu tehottoman toiminnan maksumiehiksi. Eläkkeelle lähtevän herran kommentti kuitenkin hätkähdytti. Kirkko on ollut minulle verrattain etäinen suurimman osan elämääni. Vasta viimeiset 10 vuotta olen ollut näissä kuvioissa intensiivisemmin mukana. On hätkähdyttävää huomata, että monet niistä henkilöistä, jotka minun näkökulmastani ovat kantaneet vastuuta kirkossa ”aina”, ovatkin lähtemässä. Vastuu kirkosta tosiaan siirtyy meille nuoremmille, ei nyt heti, mutta vähän kerrallaan. Niin itsestään selvää, silti niin hätkähdyttävää, kun se konkretisoituu. Ensi marraskuussa eivät Paarma, Huovinen ja Junttila enää ole istuntoviikolla ainakaan totutuissa rooleissaan. Heidän lisäkseen myös perustekunnan sihteeri, fantastinen Olli Hallamaa on marraskuussa muissa maisemissa. On vaikeaa kuvitella, miten pärjäämme ilman häntä. Uusi sihteeri joutuu aloittamaan parisuhdekysymyksellä. Tällä viikolla muistimme tervehdyksellä ja ajatuksissamme myös istuntoviikolta poissa ollutta edustaja Heikki Kotilaa. Kaipasin hänen viisauttaan ja huumoriaan joka päivä, erityisesti jokaisessa perustevaliokunnan kokoontumisessa, joissa aiemmin olemme työskennelleet yhdessä.

Työ jatkuu pian tämän kokousviikon jälkeen. Perustevaliokunta kokoontuu mahdollisimman pian pohtimaan piispojen mietintöä rekisteröityihin parisuhteisiin liittyen, ja toimitusvaliokunta (so. pilkkuvaliokunta, joka tarkastaa tehdyt päätökset, niiden kielen ja oikeellisuuden) studeeraamaan kirjoitusasuja. Ja jo tiistaina 11.5. käydään Helsingin piispanvaalin ensimmäinen kierros. Jännittävää. Mielessä on myös ihan oma arkityö. Ennen kirkolliskokousta valmiiksi urakoimani tutkimus ”Yhdenvertaisuus evankelis-luterilaisen kirkon työyhteisöissä” luovutetaan täysistunnolle ja tulee julkiseksi tässä kuussa. Samalla katse ja mieli suuntautuvat vapaaseen tieteelliseen työhön, jolle on varattu koko loppuvuosi – erinäisten luottamustoimien ja opetustehtävien ohella luonnollisesti.

Ei kommentteja: