Tänään on jo päästy painamaan äänestysnappuloita. Sami Ojalan luoma aloitteemme nuorisotyön ammattilaisten palkkaamisesta netissä tehtävään konkreettiseen työhön sai määrärahat (joskin hiukan muokattuna). Kirkon Tiedotuskeskukseen, Hengellinen elämä verkossa (HEV)-hankkeen alle palkataan nyt kolme työntekijää keskustelemaan nuorten kanssa heidän virtuaaliyhteisöissään. Työntekijät integroituvat siis HEV-hankkeeseen, ja heidän kokemuksiaan ja osaamistaan voidaan hyödyntää osana sen kehitystyötä, esim. koulutuksia. Kirkolliskokouksessa näemmä voi ihan oikeasti vaikuttaa!
Myös piispojen (tai osan heistä) kirja "Rakkauden lahja" jää jakamatta jokaiseen perheeseen. Kirjan painamiseen varattiin ensimmäisen esityksen 1,9 miljoonan euron sijaan 220 000 euroa, ja seurakunnat saavat tilata ja käyttää kirjaa harkintansa mukaan. Olen myös tästä erittäin tyytyväinen. Kirja on varmasti parhaimmassa käytössä seurakuntatyössä, jossa tarjoutuu sen vastaanottajille mahdollisuus dialogiin aiheen tiimoilta. Koteihin yllättäen ja pyytämättä jaettuna kirjan kapeahko perhekuva olisi aiheuttanut aikamoista huonommuuden tunteen vaaraa. Kuten edustajat Hermonen ja Olkinuora ovat ansiokkaasti todenneet (huom! kaikki puheenvuoromme samoin kuin esitykset ja päätökset luettavissa sivuilla: www.evl.fi/kirkolliskokous ja siellä siis esitykset, päätökset ja puheenvuorot), on myös arveluttavaa, että tämä kirja yleisjakelulla olisi rinnastettu muihin kirkon yleisesti jakamiin teoksiin, kuten Raamattuun ja Katekismukseen.
Viime päivät ovat olleet muutenkin riemastuttavia. Piispabingoni (so. mahdollisuus päästä keskustelemaan kahden kesken paimentemme kanssa) on jatkunut, ja olen saavuttanut jo viiden suoran. Huomionarvoista on, että piispat ovat itse olleet ilahduttavan aloitteellisia keskustelijoita, enkä näin ollen ole joutunut suoranaisesti tuppautumaan kuin kerran. Keskustelut ovat olleet monin paikoin hyvin antoisia, joskin keskenään hyvin erilaisia -kuten vaikuttaisivat piispammekin keskenään olevan (tästäkin syystä on vähän surullista, että heidän on niin kovasti julkisuudessa etsittävä yksimielisyyttä). Nyt voittekin miettiä, keiden kanssa ja missä sävyssä olen keskustellut "Rakkauden lahja" -kirjasta, keiden kanssa jostakin muusta.
Eilinenkin päivä oli riemukas jo heti aamusta, kun opiston alakertaan tultuani kuulin edustaja Marjokorvelta tuoreeltaan, että Barack Obama oli voittanut USA:n presidentinvaalit ja vielä selvästi. Sille skoolasin toisten edustajatovereiden kanssa illalla "Pankkivaliokunnassa", kun olimme ensin perinpohjaisesti tutustuneet Kakolan tyhjään vankilaan ja Akatemiataloon, kirkolliskokouksen aiempaan kokoontumispaikkaan. Tässä välissä oli tosin käytävä pitkä ja polveileva lähetekeskustelu virkamiesoikeudellisten säännösten muuttamisesta.
Kirkon oma lainsäädäntö on tällä hetkellä siis vanhentunut, eikä uudistuksia saada läpi, vaikka yleinen lainsäädäntö meitä jo monin paikoin sitookin. Esim. sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen nojalla tapahtuva syrjintä on lain vastaista kirkossakin, vaikka kirkko ei enää ikinä saisi lakiaan uudistettua, ja siitä seuraa rangaistus aivan kuten missä tahansa muuallakin. Sen sijaan kirkon itsensä kannalta sen lainsäädännön vanhentuneisuus on ongelmallista. Edustaja Huttunen käytti monenkirjavien kannanottojen jälkeen hienon puheenvuoron, jossa kritisoi joidenkin edustajien kätkeytymistä retoriseen häkään, ja peräänkuulutti selkeän argumentaation happea. Happea seurasikin heti Huttusen omassa puheenvuorossa, kun hän muistutti: "Virkaratkaisu on tehty, tasa-arvolaista ei enää voi poiketa!" (muistinvarainen lainaus)
Hapekas ja raikkaan pirskahteleva oli myös edustaja Hermosen puheenvuoro, jossa hän mielestäni melko luterilaisesti pohti yleisen lainsäädännön ja kirkon lainsäädännön suhteita ja kyseenalaisti joissain puheenvuoroissa esiintyneen vastakkainasettelun. Hermonen argumentoi, että kun yleinen laki heijastaa evankeliumin ydintä kuten tasa-arvon kohdalla, ei meillä liene syytä olla vastaan.
Säästän teidät (ja kiitos kaikki, jotka olette kertoneet, että näitä tekstejä luette!) tylsemmiltä yksityiskohdilta, ja tyydyn toteamaan, että toivomme valmistelevalta valiokunnalta ja myöhemmin kirkolliskokoukselta viisautta, jotta pelisääntömme saadaan ihan omastakin puolestamme kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti