Talous- ja toimintasuunnitteluun liittyvissä lähetekeskusteluissa puhuttiin erityisesti HeTa-hankkeesta, nuorisotyön ammattilaisten mahdollisesta palkkaamisesta netissä tehtävään työhön nuorten parissa, sekä piispojen "Rakkauden lahja" kirjan postittamisesta kaikkiin koteihin. Käytin itse puheenvuoroja kahdessa jälkimmäisessä asiassa.
Sain paljon kannustavaa palautetta molemmista puheenvuoroistani. Erityisesti ilahdutti se, että eräs edustaja, jonka tiedän olleen itseni kanssa eri mieltä, kuitenkin kiitti puheenvuoroani hyväksi sen avoimuuden vuoksi. Tällä viittaan puheenvuorooni piispojen kirjasta, jonka postittamista kaikkiin koteihin en pitänyt kannatettavana. Erityisesti perustelin tätä sillä, että uskon, että sen jotkin kohdat koetaan helposti loukkaavina esimerkiksi yksinhuoltaja- ja uusperheissä ja/tai seksuaalivähemmistöjen parissa.
Ei kantani tietystikään kaikkia miellyttänyt. Suurin osa eri mieltä olevista on tietysti vaiti, mutta kävin myös keskustelun, jossa kuulin, että ainakin yksi läsnäolija oli kokenut mielipiteeni ylhäältä alaspäin katsovana ja piispojen elämänkokemusta ja ymmärrystä epäkunnioittavana arvosteluna. Olin tästä pahoilla mielin. Kirjassa on oikeasti todella hyvää asiaa, lue itse, suora linkki julkaisuun: http://evl.fi/EVLfi.nsf/documents/D04FB8F99B7992B0C22574DB0026A56C/$file/rakkauden_lahja.pdf
Itse asiassa pidän kannanottoa tervetulleena ja suurinta osaa sisällöstä varsin hyvänä monesta, myös niiden ns. erilaisten perheiden ja yksittäisten ihmisten näkökulmasta. Tämän vuoksi kannatin seurakunnille mahdollisuutta tilata kirjaa käyttöönsä tarpeidensa mukaan mm. vihkipareille jaettavaksi. Se olisi oiva lähtökohta vaikkapa vihkikeskusteluun.
Ehkäpä puheenvuoroni oli joillekin liian suora ja avoin, en ole ottanut muutenkaan linjaksi olla viisaasti hiljaa kannoistani. Minusta se on rehellistä ja siksi paikallaan, vaikken suurta suosiota saisikaan. Tehtäväni on olla täällä maallikkona kertomassa näkemyksiäni, ja sen tein tänäänkin. Samalla logiikalla on oltava tyytyväinen siihen, että myös toiset kertovat erilaisista mielipiteistään ja siitä, miten puheenvuoroni kokevat. Kyllä se on juuri sitä avoimuutta, jota kirkon päätöksentekoon haluaisin tuoda.
---
Tällä viikolla meillä on joka aamu messu Maarian kirkossa. Se on herättänyt hiukan vastustusta käytäväpuheissa. Kun päivät venyvät muutenkin helposti yli 12-tuntisiksi, käyttäisi moni sen lopun vähän ajan arkityöhön, perheen asioihin tai aamu-uintiin (täällä syödään koko ajan ja istutaan paikallaan). Tämä on oikein ymmärrettävää.
Messu ei onneksi ole pakollinen, mutta itse kyllä aion osallistua ainakin useimpina päivinä. Vaikka olen nuori aikuinen (jollakin määritelmällä), rakastan perinteistä messua! Rakastan urkumusiikkia ja virrenveisuuta! Tänään aamulla avajaismessussa oli upeaa kuunnella kirkolliskokousedustajien komeaa virsilaulua. Helsingin hiippakunnan edustajat toimittivat messun, ja istuin aivan kirkon etuosassa; virsien voima tuntui aivan fyysisesti alttaria kohti työntävänä voimana. Upeaa.
Piispa Huovinen piti messussa myös erittäin koskettavan saarnan. Lisää siitä:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/F8D95C4EAF43089FC22574F600403273?OpenDocument&lang=FI
Piispa lainasi Osmo Tiililän vuosikymmenten takaista lausumaa "Kirkko on olemassa siksi, että täällä kuollaan".
"Ihmiset kuolevat joka päivä, keskellä elämää." (muistinvarainen lainaus), piispa sanoi. Ja siksi tarvitaan kirkkoa, tuomaan Jumalan valtakunta sinne, missä kuollaan. Äärettömän kaunista ja koskettavaa. Siitä saa voimaa 12-tuntisiin päiviin ja moneen vääntöön. Huomenna aamulla menen ilolla messuun, nyt lukemaan mietintöjä perustevaliokunnan työskentelyn pohjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti