Kuten eilen ennakoin, aamuinen messu Maarian kirkossa aloitti päivän hienosti. Erityinen ilo oli, että sain koko matkan kirkosta kristilliselle opistolle kävellä ja keskustella kaksin piispa Huotarin kanssa (piispa on muuten taustaltaan kirkkososiologi kuten minäkin, ja Yhteisvastuu-vapaaehtoinen, molempia voidaan pitää erittäin positiivisina asioina ihmisessä).
Piispa Huotari mukaan lukien olen eilen ja tänään saanut keskustella kahden kesken jo kolmen piispan kanssa, puhumattakaan monista muista kiinnostavista henkilöistä. Se tuntuu aika etuoikeutetulta. Myös täysistunnossa tänään ajattelin, miten etuoikeutettua on päästä viikoksi tänne puhumaan ja työskentelemään kirkon isojen kysymysten äärelle, ja vielä kirkolle aika omistautuneiden, monesti fiksujen, usein jopa viisaiden ihmisten kanssa. Kirkon nelivuotiskertomuksen käsittely oli tästä hyvä esimerkki. Aika ansiokas paketti Kirkon tutkimuskeskukselta, ja siitä saa täällä keskustella ja pohtia, miten tietoa hyödynnettäisiin kirkolle parhain päin. Työskentely on innostavaa, se muistuttaa hetkittäin tutkimusryhmän työtä: yhdessä keskustellen, kyseenalaistaen ja eri näkökulmia esiin tuoden viemme asioita eteenpäin. (Tulen palaamaan nelivuotiskertomukseen myöhemmin, kun on enemmän aikaa; siellä on erittäin kiinnostavia asioita suomalaisten kirkkoon ja uskoon liittyvistä mielipiteistä.)
Eivät kaikki puheenvuorot täällä tietysti aivan maailman inspiroivimpia ole, mutta joukossa on helmiä. Ja vähemmän mielenkiintoisistakin puheenvuoroista voi löytää antoisuutta pelaamalla häränp****a-bingoa tai bongaamalla freudilaisia tai muita virhesanontoja, jotka kenties kertovat jotain edustajista tai heidän salaisista milipiteistään, tai sitten eivät, esim. (voivat olla kiinnostavistakin puheenvuoroista):
"Piispojen kirja, Rakkauden laki" (Rakkauden lahja)
"Nelivuotiskertomus, Moniarvoinen kirkko"(Monikasvoinen kirkko)
"Julkisuuskuvaa leimaavat mineraalit" (minareetit)
Tänään ihan oikeasti hyvän puheenvuoron piti mm. ed. Peltonen Espoosta. Hän ehdotti nelivuotiskertomuksen tietoihin, erityisesti kirkon jäsenmäärän muutoksiin pohjautuvaa tavoitteellista skenaariotyöskentelyä, eri tulevaisuusvaihtoehtojen ennakointia ja sen arviointia, miten ne vaikuttavat kirkon toimintaan ja talouteen. Vain tällaisen työskentelyn kautta voisimme hallitummin valmistautua tulevaisuuteen ja etsiä toimintamme ydintä.
Iltapäivä kului valiokuntatyöskentelyssä. Oma (peruste-)valiokuntani käsitteli henkilöseurakuntakysymykseen liittyvää aloitetta, josta tulee antaa lausunto hallintovaliokunnalle. Kiinnostavaa keskustelua. Vähemmän kiinnostavaa oli kahden tunnin teemailta kirkon tietoverkkohankkeista. Hannu Majamäki puhui napakasti Hengellinen elämä verkossa -hankkeesta, mutta etenkin HeTa-hankkeen yhteydessä meinasi taju lähteä. Tämä siitäkin huolimatta, että olen uskollisesti perehtynyt asiaan etukäteen HeTa-työryhmässä toimineen tuttuni avulla. Itseäni mietityttää sekin, että tämä itse HeTa-työryhmässä ollut henkilö on jättänyt hankkeesta eriävän mielipiteen, eikä ole ainoa. Jätän asian käsittelyn kuitenkin suosiolla asiantuntevammille. Täytyy valita taistelunsa.
Iltahartaudessa saimme vielä kuulla vuonna 1933 kirkolliskokousedustajana toimineen herran "terveiset", kun hänen lapsenlapsensa, nykyinen kirkolliskokousedustaja, luki isoisänsä tyttärelleen (kirjeen lukeneen edustajan äiti) kirkolliskokouksesta lähettämän kirjeen. Silloin kirkolliskokous kokoontui joka viides vuosi kuukaudeksi kerrallaan. Huolimatta siitä, mitä yllä kirjoitin etuoikeutetusta osastani, ihan kuukaudeksi en tänne kuitenkaan kerralla kaipaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti