Kirkolliskokouksen jälkitunnelmia

Kirkolliskokousviikko päättyi eilen jo lounasaikaan, ja olen sen jälkeen ehtinyt sukuloida ja suuntautua taas uusiin haasteisiin. Hetki sitten junassa lueskelin uuden kirkkososiologian graduseminaarin opiskelijoiden tutkimussuunnitelmia, ja kotona odottivat ylihuomisen seurakuntaneuvoston kokouksen paperit. Onneksi kirkkoherramme, tuomiorovasti Matti Poutiainen oli varaedustajan ominaisuudessa kirkolliskokouksessa torstain ja perjantain. Sen lisäksi, että oli mukavaa saada lounastaa oman kirkkoherramme kanssa, ehdin häneltä kuulla seurakuntaneuvoston kokouksen asioista etukäteen.

Ajatukset suuntautuvat Matin kanssa keskustelun myötä Agricola -liikkeeseemme, jossa Tuomas-yhteisön, HelsinkiMission ja oman Helsingin Tuomiokirkkoseurakuntamme työtä (mm. nuorisotyö, diakonia ja vapaaehtoistoimintaa) keskitetään yhden katon alle. Olen liikkeestä varsin innoissani, ja toivon Agricolan toiminnan muotoutuvan aidosti yhteisölliseksi. Vapaaehtoistoimintaan liittyen mahdollisuuksia on paljon. Jo valmiiksi on paljon osaamista ja synergiamahdollisuuksia kaikilla osallistujatahoilla, mutta uusiakin ovia aukeaa. Sain olla mukana työryhmässä, joka palkkasi meille kolmivuotiseen yksinäisten vanhusten tavoittamiseen pyrkivään projektiin työntekijäksi Helena Viitasen, vapaaehtoistoiminnan vahvan osaajan. (Liikkeestä lisää mm. Tuomiokirkkoseurakunnan verkkolehdessä Katedraalissa, joka löytyy osoitteesta: tuomiokirkko.kirkkohelsinki.net)

Kirkolliskokous pyörii toki vielä mielessä sekin. Piispabingon saldo kääntyi lopuksi kuusi oikein tulokseen, jos vähän lyhyempikin ajatustenvaihto kelpaa. Ja kuuden suoraan voidaan vielä liittää varanumero, jollaiseksi kenttäpiispa ainakin keskushallinnon uudistuksen näkökulmasta täytyy mieltää (kenttäpiispaa samoin kuin asessoreja esitetään poistettavaksi piispainkokouksesta). Itse en kyllä kauheasti voi vastustaa keskushallinnon virtaviivaistamista ja selkeyttämistä, ja näen piispainkokouksen työskentelyn kehittämisessä siksi paljon hyvää. Näihin asioihin palaan myöhemmin, viimeistään toukokuun lähetessä. Keskustelu ja kirjoittelu tietysti jatkuu niin kirkolliskokouksen asioista kuin muusta elämästäni kirkossa ja sen tarkkailijana.

Ei kommentteja: