Kaksi ensimmäistä päivää kirkolliskokouksessa ovat takana. Ensimmäinen päivä on perinteisesti raskas; ilmeisesti ajatellaan, että kannattaa ottaa kaikki mehut irti, kun edustajat ovat vielä virkeitä. Valitsijamiehet työskentelivät yli yhteentoista illalla erityisesti Kirkon ulkoasiain neuvoston kirkkoneuvoksen valinnan valmistelun parissa. Esitys uudeksi kansliapäälliköksi saatiin valmiiksi jo aiemmin päivällä. Tänään toisestakin neuvoksesta päästiin jo valitsijamiehissä äänestämään, ja molempien neuvosten kohdalla äänestystulos oli ilahduttavan selvä. Edustajien aiempaan kritiikkiin valintojen taustatietojen vähyydestä lopullisessa äänestystilanteessa isossa salissa pyritään myös vastaamaan ja tuomaan saliin aiempaa enemmän tietoa valinnan perusteluista.
Lähetekeskusteluissa on käsitelty jo useita esityksiä ja aloitteita, mm. HeTa-hanke ja kaksi aloitetta, joissa itse olen allekirjoittajana (niistä kirjoitin jo aiemmin). Molemmat herättivät keskustelua, käytännössä ainoastaan myönteisiä ja rakentavia huomioita. Itse ensimmäisenä allekirjoittamani aloite monimuotoisuuden edistämisestä kirkon työyhteisöissä lähetettiin yleisvaliokuntaan.
Tänään käsiteltiin myös Anna-Mari Kaskisen aloite virsikirjan lisävihkosta, johon hän toivoi mm. kummien ja isien virsiä. Aloite on minusta muutenkin kannatettava, mutta kun Hans Tuominen vielä yhteislaulatti edustajilla puhujapöntöstä virren ”Tule kanssani Herra Jeesus”, oli virsiin panostamisen merkitys ainakin minulle täysin selvä. Harmillista on, että valiokuntatyöskentelyjen siirryttyä päiväaikoihin, ovat yhteiset ruokavirrenveisuut isossa salissa vähentyneet. Ne ovat komeita hetkiä.
Myös samaa sukupuolta olevien parisuhteita ruotivan piispainkokouksen mietinnön käsittely on aloitettu, ja sitä jatketaan taas huomenna. Keskustelu on siis armollisesti jaettu osiin. Pauliina Kainulainen summasi eilen lähetekeskustelussa hienosti ne teologiset ja raamatuntulkinnalliset lähtökohdat, joiden pohjalta asiaa itsekin tarkastelen. Suosittelen puheenvuoron lukemista kaikille. Itselleni piispainkokouksen mietinnössä esittämän ratkaisun (rukoillaan, ei siunata) hyväksyminen on vaikeaa. Koen, että se jättää seksuaalivähemmistöihin kuuluvat edelleen toisen luokan ihmisiksi kirkossa ja etenkin heidän parisuhteensa selkeästi toisen luokan parisuhteiksi. Se on vastoin minun raamatuntulkintaani ja käsitystäni uskomme syvimmästä sanomasta. Demokraattinen päätöksenteko edellyttää kuitenkin myös toisenlaisten näkemysten ja tulkintojen kuulemista ja pyrkimistä sellaiseen ratkaisuun, joka on eri näkemyksen omaavien hyväksyttävissä. Siihen on suostuttava, vaikka kokisi lopullisen päätöksen inhimillisesti vahingolliseksi ja teologisesti vääräksi. Aion käyttää aiheesta puheenvuoron huomenna.
3 kommenttia:
Ei vielä näkynyt Pauliinan puheenvuoroa netissä, tai en ainakaan löytänyt.
Mua hämää vähän, kun näissä sun bloggauksissasi ei ole päivämäärää.
No nyt löytyy. Ihan mielenkiintoista välillä muutenkin lukea näitä puheenvuoroja, bloggauksesi muistutti tästä mahdollisuudesta, kiitos.
Kiitos, Henrietta, sinullekin blogikirjoittelusta kirkolliskokouksesta. Tämä on erinomainen tapa seurata kokouskeskustelua ikään kuin median takaa. Median jutut kirkollikokouksesta ovat olleet tällä viikolla melkoisen yksipuolisia, koskien hyvin paljon tätä hyväksikäyttöasiaa. Moni (kuten minäkin) haluaisi kuulla asialistan pohjalta käydyn keskustelun satoa laajemmin, ja näinhän se käy.
Lähetä kommentti