Kirkolliskokous on alkavalla istuntoviikolla suurten asioiden ja työmäärän edessä. Käsittelyyn on tulossa intohimoja herättäviä aiheita, kuten samaa sukupuolta olevien parisuhteiden puolesta rukoileminen ja niin sanottu HeTa-hanke, henkilöstö- ja taloushallinnon kehittäminen. Lisäksi monia mieliä kuohuttanee lauantain (1.5.) Helsingin Sanomien näyttävä artikkeli seksuaalisesta hyväksikäytöstä kirkon piirissä.
Samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin liittyen lienee luvassa pitkä lähetekeskustelu. Piispainkokous siis ehdottaa Parisuhdelain seuraukset kirkossa -mietinnössään, että samaa sukupuolta olevien parisuhteiden puolesta voitaisiin kirkossa järjestää rukoushetkiä. Esitys on kompromissi erilaisten raamatuntulkintojen välillä. Oman uskoni ja raamatuntulkintani pohjalta pitäisin tietysti loogisena, että erityisesti kirkko ajaisi täysiä ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta kaikenlaisille ihmisille ja parisuhteille, mutta päätöksentekoon kuuluu realismi ja kompromisseihin alistuminen. Piispainkokouksen esitys on kirkon ykseyttä vaaliva, erilaiset raamatuntulkinnat hyväksyvä, ja toivon, että se ykseyden nimissä saadaan lopulta hyväksyttyä. Hyvää on myös se, että piispainkokous yksiselitteisesti torjuu kaikenlaisen seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän kirkon työelämässä. Piispainkokouksen esitys tullee lähetekeskustelun jälkeen käsittelyyn meille perustevaliokuntaan, eikä tietoa vielä ole, milloin asiasta varsinaisesti päästään päättämään.
Eettisesti ja taloushallinnollisesti suurten kysymysten ohella tiedossa on tällä viikolla lähetekeskusteluja erinäisiin edustaja-aloitteisiin liittyen. Näiden joukossa ovat itse allekirjoittamani aloitteet monimuotoisuuden edistämisestä kirkon työyhteisöissä sekä määräenemmistösäännösten muuttamisesta (Edustaja-aloitteet 2/2010 ja 3/2010, löytyvät sivustolta www.evl.fi/kirkolliskokous). Edellisen aloitteen tavoite on parantaa kirkon työyhteisöjen työhyvinvointia, lisätä yhdenvertaisuutta kirkon työhönotossa (lisää mm. vammaisia ja maahanmuuttajia kirkon työhön) ja ylipäätään siirtyä erilaisuuden pelosta monimuotoisuuden näkemiseen ja käyttämiseen voimavarana. Voidakseen uskottavasti palvella monimuotoista yhteiskuntaa ja seurakuntia, kirkon tulee arvostaa ja toteuttaa monimuotoisuutta myös omissa työyhteisöissään. Toiveeni on myös, että siirtymällä vahvasti oppinsa ja arvojensa mukaiseen työelämään kirkko voisi toimia arvovaikuttajana yhteiskunnassa, jossa työelämä saa yhä epäinhimillisempiä, ihmistä välineellistävämpiä piirteitä.
Määräenemmistöaloite taas on keskeinen kirkolliskokouksen päätöksenteon kehittämiseksi. Kirkon suojaksi rakennettu määräenemmistöperiaate huolehtii, että mikään ei muutu liian helposti. Vahingollista kuitenkin on, että se estää muutokset myös monissa asioissa, joissa ne oikeasti olisivat tarpeen. Tiukat määräenemmistösäännökset estävät helposti tehokkaan ja joustavan päätöksenteon, kun pieni epäröivien joukko voi torjua kaikki muutokset. Tätä tapahtuu myös asioissa, jotka eivät ole opillisesti keskeisiä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii viime istuntoviikolla pienen yksityiskohdan vuoksi torjuttu kirkollista rakennussuojelua koskevien kirkkolain säännösten muuttaminen, joka palautettiin määräenemmistöperiaatteen vuoksi Kirkkohallitukseen uudelleen valmisteltavaksi. Mitä resurssien tuhlausta! Aloitteessa ei suoraan esitetä, miten määräenemmistöperiaatetta tulisi muuttaa, vaan esitetään selvitystä määräenemmistöperiaatteen perusteista. Tämän pohjalta määräenemmistövaatimuksia voitaisiin sitten muokata tarpeen mukaan.
Käsittelyyn tulevat tällä viikolla myös Kirkkohallituksen ja hiippakuntien sekä Kirkon työmarkkinalaitoksen toimintakertomukset sekä Kirkon keskusrahaston tilinpäätös sekä uusien kansliapäällikön ja kirkon ulkoasiain osaston johtajan valinnat, joita valmistelemme valitsijamiesten kesken vielä maanantai-iltana. Perustevaliokunnassa viimeistelemme lausuntoa arkkipiispan viran ja valinnan uudistamisesta sekä mietintöä sopimuksesta Suomen ev.-lut. kirkon ja Suomen metodistikirkon (sekä Finlands svenska metodistkyrkan) välillä. Torstaina on tiedossa pieni tauko pitkistä työpäivistä, kun illalla vietetään arkkipiispan läksiäisjuhlaa Turun linnassa.
Raskaan viikon ennakoinnista huolimatta matkaan Turkuun hyvillä mielin. Keskustelusta tulee vähintäänkin mielenkiintoista, ja henki opistolla on ainakin toistaiseksi ollut aina hyvä ja yhteinen. Lisäksi tiedossa on kaikkea mukavaa (joskin aikaa vievää) tilpehööriä kuten yhteisiä messuja, arkkipiispan avajaispuhe ja ministeri Wallinin vierailu kakkukahveineen. Kuulumisia seuraa mahdollisuuksien mukaan päivittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti