Täyttä asiaa sen sijaan puhuivat piispa Heikka avajaismessun saarnassaan ja arkkipiispa Mäkinen avajaispuheessaan. Lisätietoa molemmista löytyy osoitteesta: http://www.kotimaa24.fi/ Molemmat tuomitsivat Raamatun ja tunnustuksen omimisen, Mäkinen peräänkuulutti aikuisuutta mustavalkoisen maailmankuvan houkutuksen sijaan. Aikuisuudella hän viittasi muun muassa tajuun siitä, ettei täällä kenenkään ääni ole erehtymätön. Heikka korosti, että erilaiset raamatuntulkinnat ovat itsestäänselvyys: jokainen meistä tulkitsee Raamattua oman itsensä ja elämäntilanteensa kautta. Sekä piispa Heikka että arkkipiispa korostivat molemmat kuitenkin myös yhteisen uskon ja yhteisten päätösten keskeisyyttä. Kriittinen ja moniääninen keskustelu muokkaavat yhteisiä päätöksiä, mutta yhteiseen pitää myös sitoutua. Yhteinen usko ja ymmärrys menevät oman uskon ja ymmärryksen edelle, sanoi arkkipiispa.
Varsinaisissa täysistuntokeskusteluissa on käsitelty lähetekeskusteluina mm. Kirkkohallituksen esitykset parokiaalijärjestelmän kehittämisestä, diakonaatista sekä kirkkoherran vaalitavan uudistamisesta. Parokiaalijärjestelmän kehittämiseen liittyvä esitys herättää monissa edustajissa pahennusta: kirkkohallituksen ei katsota täyttäneen kirkollikokouksen asettamaa ensisijaista tehtävää selvittää seurakunnan jäsenyyskysymystä seurakuntayhtymän sisällä (esim. luottamushenkilö voisi säilyttää jäsenyytensä seurakunnassa X muuttaessaan saman yhteymän sisällä seurakuntaan Y, jotta saisi pitää luottamuselinpaikkansa kauden loppuun). Sen sijaan kirkkohallituksen esitys keskittyy toimeksiannon toiseen kohtaan, mahdollisuuteen muodostaa seurakuntia kuntarajoista riippumatta. Tätä jälkimmäistä, parokiaalisuusperiaatetta aidosti muuttavaa henkilöseurakuntakäytäntöä hyvin harva meistä kannatti alunperinkään.
Kirkkoherran vaalitapa herätti jonkin verran keskustelua. Uudistusta tunnuttiin vastustavan huomattavasti vähemmän nyt, kun mahdollisia vaalitapoja on kaksi (suora ja välillinen, jolloin luottamuselin valitsee kirkkoherran tuomiokapitulin valmistelun pohjalta). Itse kannatan kirkkohallituksen esitystä: kirkkoherran valinta on saatava välilliseksi isoissa seurakunnissa, jotta tehtävään paras johtaja on mahdollista valita. Tästä kirjoitinkin jo aiemmin.
Ehdottomasti eniten hämmennystä ja epävarmuutta aiheuttaa itsessäni ja näemmä melkein kaikissa muissakin diakonaattiesitys. Sekä lähetekeskustelussa että perustevaliokunnassa (annamme lausunnon lakivaliokunnalle, joka tekee esityksestä varsinaisen mietinnön) tuntuu vallitsevan liikuttava yksimielisyys siitä, että emme tiedä, mikä olisi oikea ratkaisu. Vaikeaa. Onneksi oma valiokuntani antaa vain lausunnon.
Muita asioita perustevaliokunnan pöydällä ovat mietinnön laatiminen Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomuksesta sekä lausunto Kirkon tulevaisuusselonteosta yleisvaliokunta II:lle. Keskiviikkona on luvassa keskustelutilaisuus tulevaisuusselonteosta. Vierailemassa ovat kolme tuttua herraa, joilla on tunnetusti mielipiteitä kirkon nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Odotan mielenkiinnolla.
Kaikenkaikkiaan kaksitoistatuntisen päivänkin jälkeen olo Turussa on verrattain levollinen. Etenkin, jos vertaa marraskuun menoon. Silloin - rekisteröityjen parisuhteiden rukouskysymystä odotettaessa ja työstettäessä - tunnelma itsellä ja koko kokouksessa oli jännittynyt, huolestunut ja raskas. Lomalta tuntuu siihen verrattuna. Tuttuja on kiva nähdä, linnut laulavat ulkona, ja torstaina päästään tutustumaan arkkipiispantaloon.
Pyrin päivittämään blogia myös tulevina iltoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti