Kirkolliskokous päättyi taas tämän viikon osalta perinteisesti arkkipiispan päätöspuheeseen. Aamupäivällä äänestettiin vielä muutamista asioista (useimmista yksimielisesti). Parokiaalijärjestelmän kehittämisasia (kirkkohallituksen selvitys kirkolliskokoukselle, ks. aiemmat blogimerkinnät) ei varsinaisesti edennyt, mutta hallintovaliokunnan mietintö pyrki velvoittamaan kirkkohallitusta asian jatkoselvittelyssä muun toiminnan yhteydessä. Erityisesti olisi syytä selvittää parokiaaliperiaatteen toteutumista jatkuvasti muuttuvassa kuntakentässä tai kieliperustein sekä jäsenyysjoustoja seurakuntayhtymien sisällä (esim. luottamushenkilöpaikan säilyttäminen muuttaessa yhtymän sisällä seurakunnasta toiseen). Piispa Vikström piti asiasta tänään erittäin hyvän puheenvuoron, suosittelen sen lukemista kirkolliskokouksen sivuilta: http://kappeli.evl.fi/kkoweb.nsf/Puheenvuorot%20edustajittain?Openview&CollapseView
Hyväksyimme aamulla myös hautausmaksuihin liittyviä kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutoksia. Käytännössä asia koski hautausmaksujen nostoja niin, että ne paremmin kattaisivat todellisia kuluja. Periaatteessahan hautauskustannukset pitäisi kattaa yhteisöverovaroilla, mutta ne eivät riitä kulujen kattamiseen. Tästä huolimatta osassa seurakuntia hautausmaksut on pidetty alhaisina, ja varsinaisista kustannuksista uupuva osuus on kustannettu verovaroin. Tämä ei tietenkään ole oikeudenmukaista, ja nyt asiaa siis muutettiin.
Kirkkoherran vaalitavan ja diakonaattiuudistuksen (ks. aiemmat blogimerkinnät) käsittely jatkuu valiokunnissa, ja ne palannevat agendalle marraskuussa.
Organisaatioon, lainsäädäntöön ja talouteen liittyvien asioiden lisäksi tänään päästiin taas myös perusasioiden äärelle. Aamu alkoi ihanalla messulla Maarian kirkossa klo 8.15. Aivan sulin kirkon penkkiin, kun vapaaehtoisista kirkolliskokousedustajista muodostettu kuoro lauloi ja edustaja Luoma puhui rauhasta. Monella tavalla aurinkoinen kävely kirkolta opistolle piispa Askolan kanssa kruunasi hienon aamun. Välillä täällä huomaa istuvansa kuin missä tahansa kokouksissa. Ollaan eri mieltä ja samaa mieltä ja valiokuntatyöskentely on tylsää pilkunviilausta. Mutta sitten tulee se iltavirsi tai aamumessu, jolloin taas muistaa, miksi täällä ollaan, ja miksi kyseessä on aivan eri asia kuin tylsä päätöksenteko. Niistä hetkistä olen tavattoman kiitollinen.
Arkkipiispa puhui päätöspuheessaan kirkon tulevaisuudesta ja siitä, mistä se rakentuu. Kirkon tulevaisuus rakentuu, kun jumalanpalveluksia pidetään, lapsia kastetaan, perhekerhot kokoontuvat ja asetutaan niiden rinnalle, jotka eivät elämässä jaksa. Kirkon tulevaisuus rakentuu myös kun kirkolliskokouksessa äänestetään ja keskustellaan ja tehdään sitä välillä tylsää päätöksentekotyötä. Se kaikki kuljettaa kirkkoa eteenpäin. Arkkipiispa puhui myös luottamuksesta ja siitä, että se rakentuu aina ihmisten välillä. Kukaan ei ole vain jonkin tahon edustaja vaan ihminen, joka tarvitsee nähdyksi tulemista omana, ainutlaatuisena itsenään.
Tämä toteutuu myös täällä opistolla. Yhteisillä aamiaisilla tai sosiaalisissa vierailuissa kuten eilen arkkipiispantalolle jaetaan myös suruja ja iloja, ihmisten kesken. Kirkossa veisataan ja rukoillaan kristittyjen kesken, eikä ainakaan minulle ihmisten taustayhteisöillä tai -liikkeillä ole tuolloin mitään merkitystä. Ihmisyys ja se, minkä takia täällä ollaan, on niin hirvittävän paljon enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti