Kolmas kirkolliskokouspäivä (12 tuntia taas) sujui tiiviisti valiokuntatyössä ja täysistunnoissa. Diakonaatti puhututtaa perustevaliokuntaa kovasti. Kirkolliskokouksen pääsihteeri Katri Kuuskoski oli tänään kuultavanamme, ja selkiytti tiettyjä juridisia kysymyksiä liittyen mm. vihkimykseen pätevyysvaatimuksena. Selvää on, että diakonaattikysymyksen tämänkertainen kohtalo ratkeaa aikaisintaan marraskuussa.
Perustevaliokunta työsti edelleen myös lausuntoa Kirkon tulevaisuusselonteosta. Tulevaisuusselonteon - samoin kuin diakonaatin - pohtiminen teologisesta näkökulmasta on ollut monipolvista mutta antoisaa. Harvoin sitä kirkolliskokouksen ulkopuolella saa istua kokouksissa pohtimassa pääasiassa teologiaa ja siitä nousevia näkökohtia. Marraskuussa käsiteltyihin kysymyksiin liittyvien näkemyserojen jälkeen on ollut myös miellyttävää keskustella ja työskennellä valiokunnassa hyvässä yhteisymmärryksessä. Tämänkertaiset kysymykset eivät ainakaan toistaiseksi ole herättäneet suuria erimielisyyksiä. Ja nyt sentään puhutaan teemoista kuten "mitkä ovat kirkon tunnusmerkit", "mitkä ovat kirkon keskeiset vahvuudet" ja "mitkä ovat keskeiset uhat". Näistä tunnumme olevan hyvin pitkälti samaa mieltä.
Selonteosta puhuttiin myös iltatilaisuudessa, jossa vieraina olivat Ari Hukari, Ilkka Halava ja Ahti Hirvonen - kaikki herroja, joilla on näkemystä ja ajatuksia kirkosta ja sen tulevaisuudesta. Edustaja Olkinuoran vetämä tilaisuus oli napakka ja kirkon tuulettelussaan virkistävä.
Tänään oli myös kirkkohallituksen kyselytunti, joka alkoi poikkeuksellisesti arkkipiispan tylyttämisellä. Edustaja Kujala oli tehnyt arkkipiispalle kaksi kirjallista kysymystä hänen lausunnoistaan liittyen homoseksuaalisuuteen ja tiettyjen järjestöjen Älä alistu -kampanjaan. (Ks. tarkemmin: http://evl.fi) Kysymykset olivat... hmm... erikoislaatuisia, mutta arkkipiispa vastasi niihin rakentavasti ja aika ymmärtäväisesti.
Älä alistu -kampanjan kirkkoa lähellä olevista taustajärjestöistä Mäkinen totesi mediassa sanoneensa, että ne eivät edusta kirkon mainstreamia vaan kirkon jyrkempää ja pienempää oppositiota. "Julkisuuden kautta on syntynyt mielikuva, joko tarkoituksellinen tai tarkoitukseton, että juuri tämä joukko edustaa kirkon varsinaista ydintä ja sanoin, ettei näin ole.” Arkkipiispa painotti, että näihin järjestöihin kuuluvat jäsenet eivät ole sen vähempiarvoisia eivätkä sen suurempiarvoisia kuin muut jäsenet.
Juuri näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti