Kirkolliskokouksen kuluvan nelivuotiskauden viimeinen istuntoviikko päättyi siis perjantaina 11.11. On aika hieman summata kuluneita vuosia, kokemuksiani ja toimintaani kirkolliskokouksessa. Aloitan numeerisella erittelyllä:
- Olen käyttänyt 16 puheenvuoroa täysistunnoissa
- Olen ollut allekirjoittajana kolmessa aloitteessa / talousarvioaloitteessa (ja kieltäytynyt sitä useamman allekirjoittamisesta – olen halunnut antaa nimeni vain asioihin, joita pidän todella painavina)
- Aloitteet, joissa olin mukana olivat: monimuotoisuuden edistäminen kirkon työyhteisöissä (jossa ensimmäinen allekirjoittaja), määräenemmistösäännösten muuttaminen, verkkokeskustelijoiden palkkaaminen kirkkohallitukseen; nämä kaikki menivät niin sanotusti läpi
- Lisäksi teimme kirkon keskusrahastolle avustushakemuksen, Heikki Kotilan johdolla ja suurella edustajajoukolla, kirkolliskokouksen historian (1974-2010) kirjoittamiseksi, myös tuo määräraha myönnettiin
- Valiokuntani (perustevaliokunta) on tuottanut 8 mietintöä ja useita lausuntoja
- Mietinnöistä keskeisimmät koskivat kummien vähimmäismäärän muuttamista, sopimusta Suomen ev.lut. kirkon ja Suomen metodistikirkon / Finlands svenska metodiskyrkan välillä sekä tietysti parisuhdelain seurauksia kirkossa
- Olen ollut valitsijamiehenä tekemässä esitystä kolmesta uudesta kirkkoneuvoksesta (Keskitalo, Huokuna, Kääriäinen, joita kaikkia myös pidän onnistuneina valintoina) sekä lukuisista muista valinnoista
- Olen äänestänyt kahta piispaa (nekin menivät molemmat läpi, piispoista muuten vaihtui tämän kauden aikana aikamoinen joukko: vain muutama piispa sekä oli nykyisessä tehtävässään tämän nelivuotiskauden alussa että on mukana tulevan nelivuotiskauden alussa)
Kirkolliskokouksen sivuilta voi lisäksi katsoa, mitä kaikkea olen ollut mukana päättämässä, siis nappia painamalla. Paljon ihan tärkeitä asioita, että kyllä täällä saadaan asioita päätettyäkin. Keskeisiä asioita omasta mielestäni olivat näiden neljän vuoden aikana ainakin virkamiesoikeudellisten säännösten muutosten läpimeno (ks. vanhat blogimerkinnät), KiPa-keskukset (o.s. HeTa) mahdollistanut päätös, määräenemmistösäännöksiin liittyvän kokonaisselvityksen tekeminen, sopimus metodistikirkkojen kanssa, kirkkoherran vaalitavan muutos sekä tietysti päätös parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja puolesta rukoilemisesta. Tällä viimeisellä istuntoviikolla tehty yksimielinen päätös kirkkoon liittymisen mahdollistamisesta ilman kotipaikkakuntaa oli myös merkittävä.
Omalla kohdallani ehdottomasti raskain ja epämiellyttävin asia oli parisuhdelain seurauksiin kirkossa liittyvä vääntö. Erityisesti valiokunnassa vastuu painoi todella raskaana, ja jouduin käyttämään siellä monta puheenvuoroa, vaikka olisi ollut miellyttävämpää ja helpompaa olla hiljaa. Käytin syys-kesästä 2010 myös melkoisen ajan yrittäessäni aidosti ymmärtää kirkkomme avioliittoteologiaa. Edelleen olen sitä mieltä, että se on monin osin keinotekoista ja outoa. Se, miten ihmiset repaleiseen avioliittoteologiaan ripustautuivat oli yksi erikoisimpia asioita, joita kirkollisen vaikuttamisen kentällä olen nähnyt. Asia on tietysti hyvin henkilökohtainen monille, mikä selittänee osan tästä käyttäytymisestä. Olen aiemminkin ilmaissut, että voin tietyllä tavalla kunnioittaa niin sanottuja konservatiivisia veljiä ja sisaria heidän jonkinasteisessa johdonmukaisuudessaan: avioerot, avoliitot, samaa sukupuolta olevien parisuhteet ja niin edelleen tuomitaan kaikki samalla vakaumuksella. Älyllisesti epärehellisimpänä minulle näyttäytyy se, että monet asiat (esim. avioeron tuomitseminen) on nähty aikasidonnaisina, mutta käytännössä samanlaisen seksuaalieettisen asian, samaa sukupuolta olevien parisuhteiden, kohdalla mieli muuttuukin. Onneksi perustevaliokunnassa oli kuitenkin useita älykkäitä teologeja, joiden kanssa olin asiassa samoilla linjoilla, ja pystyimme edistämään asiaa edes tähän pisteeseen, johon nyt päästiin.
Kulunut kausi on ollut minulle ennen muuta vaikuttamista. Sosiaaliset suhteet ja hengellinen ohjelma ovat olleet kirkolliskokouksen työskentelyssä toisarvoisia. Silti ne ovat olleet merkittäviä. Olen tutustunut moneen upeaan ihmiseen, ja oppinut ymmärtämään, mitä ihmettä se ykseys voi tarkoittaa myös niiden kesken, jotka ajattelevat aivan eri tavoin isoistakin asioista. Olen kokenut yhteenkuuluvuutta, jutellut ja nauranut kaikenlaisia mielipiteitä ja näkemyksiä edustavien edustajien kanssa. Olen arvostanut jokaisen kollegan rakkautta kirkkoon ja halua sen rakentamiseen. Olen arvostanut sitä, että olen saanut olla osa tällaista pitkään toiminutta päätöksentekoelintä, osa matkalla olevan Jumalan kansan edustajia vuosisatojen ketjussa, kuten arkkipiispa päätöspuheessaan upeasti kuvasi. Olen ymmärtänyt, että tämän ajan myllerrykset ja muutokset, niin isoja ja tärkeitä kuin ne ja niihin kirkkona reagoiminen ovatkin, ovat kuitenkin vain yksityiskohtia kirkon ja Jumalan kansan pitkässä historiassa. Se on lohdullista ja komeaa. Päätösmessussa Maarian kirkossa 11.11. istuin aika edessä kirkossa, ja kun luimme Isä Meidän –rukouksen yhteen ääneen, muiden edustajien äänet olivat vahva rintama takanani. Tuntui, että siihen rintamaan liittyi tavallaan ääniä myös kauempaa, niitä, jotka olivat olleet meidän sijoillamme ennen. Ja minun ääneni oli niistä yksi: sillä hetkellä siinä, kohta jo jonkun toisen taustalla, kun minä siirryn osaksi mennyttä. On ollut arvokasta saada käyttää ääntäni tässä ajassa, vaikuttaa, rakentaa kirkkoa siihen suuntaan, jonka koen oikeaksi. Kiitän kaikkia niitä, jotka äänillään mahdollistivat tämän neljä vuotta sitten, ja kiitän kaikkia, joiden kanssa sain tätä tehtävää hoitaa näiden neljän vuoden ajan.
Kirkon tulevaisuus ei näytä yhtään helpommalta kuin tämän kauden aikana. Seuraavalla nelivuotiskaudella keskustelua tullaan varmasti käymään monista vaikeista kysymyksistä mukaan lukien kuluneelta nelivuotiskaudelta tutut kirkon talous, seurakuntarakenne (erityisesti tulevan kuntauudistuksen myötä) ja seksuaalivähemmistöjen ja samaa sukupuolta olevien parien asema kirkossa (mahdollisesti tasa-arvoiseen avioliittolakiin liittyen). Tulkaa kaikki –liike ja muut samansuuntaisesti ajattelevat ovat koonneet ja kokoavat listoja eri puolella Suomea seuraavaan kirkolliskokousvaaliin, ja saanevat myös ihan mukavasti menestystä. Odotan mielenkiinnolla ja luottavaisin mielin uutta kirkolliskokouskautta, olin sitten mukana edustajana tai toisten taustajoukoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti