Tämän viikon isoimmat asiat: kirkkoherran vaalitapa ja diakonaatti on tällä kertaa käsitelty loppuun. Kirkkoherran vaalitapaa päätettiin eilen muuttaa (lähes yksimielisesti) muun muassa niin, että jatkossa seurakunnat voivat pyytää välillistä vaalia suoran kansanvaalin sijaan. Tämä on tärkeää etenkin niissä monissa seurakunnissa, joissa suora kansanvaali ei kerta kaikkiaan toimi. Omassa seurakunnassani, Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnassa, äänesti edellisessä kirkkoherranvaalissa alle 3 prosenttia seurakuntalaisista, ja mekin, jotka äänestimme, teimme sen aika vähin tiedoin. Näytesaarnat ja paneelikeskustelut antavat vain vähän osviittaa siitä, miten pätevä ja sopiva henkilö on johtamaan seurakuntaa.
Suora kansanvaali säilyy kuitenkin edelleen ensisijaisena vaihtoehtona, ja välillistä vaalia pitää erikseen pyytää. Tällä järjestyksellä haluttiin mm. varmistaa, että saataisiin vaaliin edes jokin muutos kirkolliskokouksessa hyväksytyksi.
Diakonaattiuudistus sen sijaan päätettiin tänään lähettää takaisin kirkkohallituksen valmisteltavaksi vielä muutaman yksityiskohdan osalta. Vielä tarvittavat selvennykset ovat verrattain vähäisiä siihen nähden, mistä on jo yhteinen näkemys. Myös tahtotila diakonaatin edistämiseksi on ollut vahva ainakin kirkolliskokouksen valiokunnissa ja piispainkokouksella. Uudistusta pidetään perusteltuna ja tarpeellisena. Odotan, että esitys diakonaattiuudistuksesta tulee seuraavan kirkolliskokouksen käsiteltäväksi verrattain pian.
Tänään hyväksyttiin myös Kirkon keskusrahaston talousarvio ensi vuodelle sekä toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2012-2014. Isoja taloudellisia linjoja siis. Linjat ovat niin isoja, että paha niihin on puuttua tässä vaiheessa. Varmaan siksi talousarvion käsittelyn yhteydessä jumitetaan käytännössä aina puhumaan jostakin yksityiskohdasta, yleensä jostakin yksittäisestä talousarvioaloitteesta. Tänään käsittelyyn otettiin kuitenkin Pikku Kakkonen, josta sitten puhuttiinkin vähintään 10 puheenvuoron verran. Keskustelun motiivi oli vilpitön ja hyvä: edistää lasten hengellisten ohjelmien saamista esille mediassa. Siitä huolimatta säästän teidät, mahdolliset lukijat yksityiskohdilta. Vakuutan: ette halua tietää. Tai jos haluatte, lukekaa kirkolliskokouksen sivuilta asiasta käytetyt puheenvuorot, mm. Riku Rinteen hieno ”jos tämä esitys olisi Facebook-päivitys, luulen, että Jeesus tykkäisi siitä”.
Koko viikon ilmassa leijunut haikeus tiivistyy viikon loppua kohden. Monelle tämä kausi on varmuudella viimeinen, ja valiokunnissa, muissa ryhmissä ja käytävillä nostalgisoidaan ja kiitellään yhteistyöstä. Perustevaliokuntakin kokoontui vielä tänään epämuodolliseen yhteiseen hetkeen. Voin jakaa tuossa tilanteessa esitetyn ajatuksen tai toiveen siitä, että vaikka olemme olleet joistakin asioista jopa lähes täysin eri mieltä, meillä on ollut hengellinen yhteys. Veisasimme yhdessä Herraa hyvää kiittäkää, ja ainakin minä jaksan vielä tuota hengellistä yhteyttä toivoa.
Illalla vietetään nelivuotiskauden päättäjäisjuhlaa opistolla ja huomenna on vielä aamumessu Maarian kirkossa sekä näillä näkymin aamupäivän verran päätöksiä ennen kuin tämän nelivuotiskauden viimeinen kokousviikko päättyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti