Kuntien ja seurakuntien yhteistyötä tutkiva kirkkososiologikollegani Valdemar Kallunki vieraskynäilee tämän päivän HS:ssa (12.11.2009 A2, ”Krusifiksit eivät edusta Italiassa pelkästään uskonnollisuutta”) liittyen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun ns. Italian krusifiksitapauksessa. Hän kirjoittaa, että uskonnollisen ja maallisen erottaminen on moniulotteisempi kysymys kuin aina ymmärretään. Kristinuskon merkitys eurooppalaisissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa on läpitunkevaa, joskin uskonto näkyy eri maissa ja eri kulttuureissa eri tavoin. Esimerkkinä uskonnon ja julkisen elämän sekoittumisesta Kallunki käyttää uskonnollisten symbolien sekoittumista kansalliseen kulttuuriin (Suomen lipun risti ja suvivirsi, Italian julkisten tilojen krusifiksit, samoin amerikkalaisten setelirahojen viittaukset Jumalaan). Tämä on jälleen yksi muistutus siitä, että uskonto ja kulttuuri vaikuttavat aina toisiinsa.
Kirjoitus viittaa myös tunnustukselliseen ateismiin, joka uskoo, että yhteiskunnan olisi mahdollista irtautua taustalla olevan uskonnon vaikutusalasta. Kuten Kallunki kirjoituksessaan oivasti osoittaa, käsitys on virheellinen. Suomalainen yhteiskunta ja luterilaisuus ovat kehittyneet vuorovaikutuksessa vuosisatoja. Kiinnostavaa kyllä, sama yhteiskunnan ja uskonnon irtautumisen toive on nähtävissä tietyllä tavalla myös uskonnon kentällä. Kirkossamme on henkilöitä, jotka edustavat tunnustuksellisten ateistien kanssa samankaltaista logiikkaa.
Siinä missä ateistit näkevät kirkon (ja ylipäätään uskonnon) jonain pahana, joka tulee pitää erossa yhteiskunnasta, näkevät eräät kirkossa toimivat ryhmät ja henkilöt yhteiskunnan jonain pahana, joka tulee pitää erossa kirkosta. Jälkimmäinen näkyy useissa keskusteluissa vaikkapa kirkolliskokouksessa. Yleinen, yhteiskunnallinen lainsäädäntö nähdään uhkana, yleinen mielipide vääränä, ja ”maailma” pahana. Sekä tunnustuksellisten ateistien että yhteiskunnasta eristäytyvää kirkkoa havittelevien näkemys on paitsi todellisuudesta irrallinen myös potentiaalisen vaarallinen. Eristetty tai eristäytynyt uskonnollisuus (tai mikä tahansa ideologia) voi tunnetusti olla haitallinen paitsi yksilöille myös yhteiskunnille.
Kiinnostavaa kuitenkin on, että totuuden omistajilla on sama logiikka, oli kyse sitten uskonnollisesta tai ateistisesta totuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti