Viimeistä päivää

Perjantai 6.11.

Taas on viikko vierähtänyt, ja viimeinen kokouspäivä on päättynyt. Täysistunnossa mm. lievennettiin päivään sopivasti (svenska dagen) Ahvenanmaan papiston kielitaitovaatimuksia. Lisäksi pohdittiin kirkon hajanaisen ulkomaantyön evaluointia. Mielestäni asia on tärkeä, ja esimerkiksi päällekkäisyyksiä pitäisi selvittää. Tällä hetkellä eri seurakunnat ja järjestöt jakavat avustuksia ja tukevat toimintaa ulkomailla ilman juurikaan keskinäistä koordinointia. Kirkon ulkomaanapu ja Suomen Lähetysseura ovat tehneet sopimuksen päällekkäisyyksien torjumisesta, mutta esimerkiksi lähetysjärjestöjä on kirkolla monta, ja ystävyysseurakuntatoimintaa paikallisseurakunnissa vaikka kuinka. Toivon, että kirkon lähetysstrategia tulee hyväksytyksi, ja sen yhteydessä tullaan jatkossa myös evaluointia kehittämään.

Viimeisen kokouspäivän täysistunnot ovat yleensä napakoita. Edustajat tietävät, että jos puhutaan paljon, ei päästä suunnitellusti kotiin. Tänään oli muunkinlaista tendenssiä, ja puheenjohtaja olisi mielestäni voinut käyttää valtaansa eräänkin täysin muuta kuin käsiteltävää asiaa käsittelevän puheenvuoron katkaisemiseksi kesken. Puheenjohtajat ovat ihmeen kärsivällisiä, vaikka työjärjestystä rikotaan ja vapaata puheoikeutta väärinkäytetään törkeästi.

Jos ei törkeää niin ainakin merkillistä oli myös se, että eräät herrat ottivat abortti-kysymyksen esille lapsen oikeuksia käsittelevän mietinnön yhteydessä. Esitettiin myös, että Suomen ongelmat vanhustenhuollossa (etenkin tulevaisuudessa) johtuvat ei niinkään poliittisista päätöksistä vaan aborteista. Siis koska Suomessa on tehty abortteja, on huoltosuhteemme vääristynyt. Logiikka on pistämätöntä. Tämä ei ole yllättävää, koska samat herrat ovat myös sitä mieltä, että jos kirkko saa ajantasaisen virkamieslainsäädännön, se tarkoittaa, että hyväksymme samaa sukupuolta olevien liitot. Tietysti olisin ihan iloinen, jos näin tosiaan olisi, kun tuo lainsäädäntö kerran hyväksyttiin.

Päätän viikon hyvillä mielin. Tuo hyväksytty "virkamiespaketti" oli viikon parasta antia, samoin monet hyvät keskustelut (tällä kokousviikolla hotellissa majoittumisen vuoksi uutuutena kahvipöytä- ja käytäväkeskustelujen lisäksi autokeskustelut mm. erinomaisen viisaan edustajakollegani Mikko-Matti Rinta-Harrin kyydissä), ja messut. Osallistuin joka-aamuiseen messuun vain maanantaina ja tänään. Vaikka kolme jäi väliin, on sanottava, että messu päivän aluksi palauttaa hyvin jalat perusasioihin. Vaikka asiat tuntuvat paikoin hyvinkin maallisilta, toiminnan pohja on jossain muussa. Toiminta täällä on työtä täydellisen hyvyyden ja rakkauden, ansaitsemattoman armon ja ikuisen totuuden puolesta - silloinkin, kun ilmisisällöt ovat pykäliä ja byrokratiaa.