Kirkolliskokous päättyi, ja palasin arkeen Hietalandenrantaan (ohessa kuva keväisestä maisemasta ikkunani takana). Näin pian oli kuitenkin palattava myös blogin pariin, ja vielä kirkolliskokoukseen liittyen. Ylen Horisontti -ohjelma ja Kotimaa -lehti ovat tarttuneet tärkeään teemaan, ja käsittelevät tällä viikolla lehdessä/ohjelmassa kirkolliskokouksessa "pinnan alla" vaikuttavaa ryhmäytymistä. Annoin radioon kommentin aiheesta, ja jälleen kerran aloin miettiä, miten läpinäkyvyys ja avoimuus on kirkolliskokouksen ryhmäytymisestä hetkittäin kaukana. (kuuntele ohjelma sivulla: http://yleradio1.fi/yhteiskunta/horisontti/)Kirkolliskokouksessahan paikat jaetaan hiippakuntien mukaan. Edustajat myös kokoontuvat hiippakunnittain keskenään ja jossain määrin myös ajavat omien hiippakuntiensa asioita. Tämä on vielä selvä ja avoin juttu. Mutta kyllä siellä kaikenlaista muutakin ryhmää kokoontuu yli hiippakuntarajojen, eikä näistä juuri kirkkokansalle viestitä. Myönnän toki, että itsekin olen kokoontunut uudistusmielisten edustajien kesken, eikä siinä ole mitään pahaa. Myös muut ryhmittymät saavat minun puolestani kokoontua keskenään, tottakai, niinhän kokoonnutaan kaikessa päätöksenteossa, vaikkapa maallisella puolella puolueittain. Pieni ongelma kirkossa on vain se, että meillä ei näitä "puolueita" kovin avoimesti ole. Käsityksensä siitä, kuka on mitäkin porukkaa, pitää hankkia muilla keinoin.
Olen itse osin tarkoituksella jättänyt hieman perehtymättä muiden edustajien taustoihin. Mieluummin olen tupannut samaan ruokapöytään, ja lähtenyt kysymään mielipiteitä suoraan. Yhteisiä asioita löytyy aina, vaikka erojakin olisi paljon. Mutta kyllä tämä muka-puolueettomuus aiheuttaa paljon hankaluuksiakin, eikä nyt lähtökohtaisesti ainakaan lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
Seuratkaa siis kirkollisen median hyvää työtä, kun vähän tuovat julki näitä ihmeellisinä tabuina näyttäytyviä teemoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti