Viimeinen päivä

Tänään istuttiin enimmäkseen täysistunnossa, ja päivä päättyi virallisilta osin lounaaseen. Äänestyksessä kaatui kirkollisen rakennussuojelun lakiuudistus, mutta valitsijamiesten esitys kirkkohallituksen uudesta pappisjäsenestä meni sentään läpi. Tästäkin tuli hieman hämminkiä, kun tietty joukko edustajia oli masinoinut oman ehdokkaansa Mikkelin hiippakunnan valitsijamiesten ehdotuksesta tehdyn päätöksen ohi.

Kyse oli siis siitä, että Pekka Huokunan siirtyessä kirkkoneuvokseksi, piti valita toinen pappisedustaja (heitä on kirkkohallituksessa yhteensä kaksi, toinen on Riitta Särkiö). Näissä valinnoissa noudatetaan herrasmiessopimusta, jonka mukaan kukin hiippakunta saa edustajan kirkkohallitukseen vuorollaan. Koska Huokuna on Mikkelin hiippakunnasta, pyydettiin Mikkelin hiippakunnan valitsijamiehiltä esitystä uudesta jäsenestä. Valitsijamiesten kesken keskustelimme useammasta henkilöstä, mutta päädyimme yksimielisesti esittämään Mikkelin valitsijamiesten ehdottamaa Jari Pennasta.

Salissa muiden hiippakuntien edustajat päätyivät kuitenkin ehdottamaan "Teuvo Viides Riikosta", kuten joku salissa heitti. Äänestyksestä tulikin myös osin voimasuhteiden punnitseminen, joka päättyi 67-35 valitsijamiesten ehdotuksen taakse. Hamina-Vehkalahden kirkkoherra valittiin siis uudeksi kirkkohallituksen pappisjäseneksi. Mielestäni tämä oli demokraattisen valitsijamiesjärjestelmän mukainen, hyvä ratkaisu. Jatkossa on kuitenkin syytä miettiä, miten valitsijamiesten ehdotusten prosesseista ja perusteluista sekä äänestettävien henkilöiden osaamisesta saataisiin täysistuntoon enemmän tietoa. Näissäkin ehdotuksissa ja päätöksissä tulee olla niin paljon avoimuutta kuin mahdollista.

Tänään ohjelmassa oli myös perinteinen äitienpäivälaulu. Kirkolliskokouksessa on jostakin itselleni varsin käsittämättömästä syystä tapana, että toukokuussa miehet laulavat naisille äitienpäivän kunniaksi laulun, ja marraskuussa naiset laulavat miehille isänpäivän kunniaksi laulun. Osa meistä väistyy lauluhetkien koittaessa ulos salista. Eipä silti, miehet lauloivat oikein hienosti, etenkin kun heitä on niin suuri osuus paikallaolijoista. Ohessa kuva, josta vähän näkyy, miten miehet eivät meinaa edes mahtua salin etuosaan, ja harvat naiset istuvat siellä täällä melkein tyhjillä riveillä.

Täysistunnon lopuksi lauloimme myös Piispa Björkstrandin viimeisen kirkolliskokouspäivän kunniaksi. Hänen johtamansa käsikirjavaliokunta lauloi Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen johdolla "Irti päästä, olet vapaa lähtemään..." ja sitten lauloimme vielä piispan toiveesta Bonhoefferin kuuluisan virren Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan. Arkkipiispa oli tätä ennen kertonut meille Björkstrandin toimineen kirkolliskokouksessa neljällä vuosikymmenellä. Hän oli edustajana ensimmäisen kerran kaksi vuotta ennen kuin synnyin, suunnilleen saman ikäisenä, kuin itse tulin kirkolliskokoukseen. Tämä tieto, piispan pitkä, merkittävä ja monipuolinen työ kirkkomme (ja yhteiskunnan) hyväksi yhdistettynä Bonhoefferin virteen ja sen historiaan, sekä se, että koen Björkstrandin lähdön olevan kirkolliskokoukselle ja kirkolle suuri menetys, saivat minut liikuttumaan kovasti. Toivon Porvoon hiippakunnalta viisautta Björkstrandin seuraajaa valitessaan. Onneksi on kuitenkin todennäköistä, että Björkstrand palvelee kirkkoa vielä monin tavoin, ei vähäisimmin tutkimuksen keinoin.

Ulkona paistaa aurinko, en ole koko viikkona ollut montaa hetkeä ulkona.

Hyvä viikko oli, palaan asiaan kirkolliskokousasioista tällä intensiteetillä marraskuussa. Muista asioista vähän harvemmin päivitettyä tekstiä jo aiemminkin.