Kirkolliskokouksen tämän viikon ensimmäinen päivä on ollut tapahtumarikas ja innostava. Avajaisjumalanpalveluksessa piispa Häkkinen puhui painokkaasti siitä, miten kirkko on kaikille, miten se on avoin armonyhteisö, ja kaikille on oltava tilaa. Saarnan tämä osuus oli Tulkaa kaikki -liikkeen edustajalle tietysti hienoa kuultavaa.Sama linja jatkui arkkipiispan avajaispuheenvuorossa, jossa hän ruoti suvaitsevuutta yhteiskunnassa ja kirkossa. Arkkipiispan mukaan kirkon tulisi olla suvaitsevuudessa esimerkin näyttäjä, löytyyhän toiseuden, outouden ja muukalaisuuden ymmärrykselle ja positiiviselle kohtaamiselle paljon perusteluja Raamatusta (lue koko puhe http://www.evl.fi/).
Erityisen hyvänä koin arkkipiispan puuttumisen siihen, miten kirkossa kyseenalaisella tavalla vedotaan totuuteen, oikeaan oppiin ja raamatullisuuteen monissa asioissa, joissa ei ole yksiselitteistä totuutta, jotka eivät ole opillisia kysymyksiä, ja joihin erilaisilla Raamatun tulkintatavoilla voidaan saada erilaisia vastauksia. Kun keskustellaan asioista, jotka eivät ole suoraan uskontunnustuksemme piiriin kuuluvia, on kyse tulkinnoista.
Arkkipiispa tuomitsi myös sen, miten jotkut kirkossa haluavat erivapauksia tai poikkeamista yhteisesti sovituista linjauksista vakaumukseensa vedoten jossakin asiassa, mutta eivät ole valmiita antamaan kirkossa tilaa jossain toisessa asiassa erilaisen vakaumuksen omaaville. Kun suvaitsevaisuus on käytössä vain valituissa asioissa, ollaan arkkipiispan mukaan moraalisesti vaarallisella tiellä.
Arkkipiispa pohti kirkkojenvälisten oppikeskustelujen tai uskontojen välisen dialogin "sovitetun erilaisuuden metodin" käyttömahdollisuuksia myös kirkkomme sisällä. Tärkeää tässä olisi nöyrä ja avoin kuuntelu. Ehdotus on kiinnostava. Tällaisen menetelmän käyttö edellyttäisi tietysti, että edellä mainitusta totuuden ja oikean opin omistamisesta luovuttaisiin. Olisi hienoa, jos se olisi mahdollista. Juuri aamiaispöydässä olin muutaman edustajan kanssa keskustellut siitä, miten kuitenkin meillä kirkolliskokousedustajillakin on - erilaisista näkemyksistä ja mielipiteistä huolimatta - se tärkein asia yhteistä. Yhteisten asioiden tulee näkyä ja niitä tulee pitää esillä, joskin yhteys voi mielestäni aidosti löytyä vain sillä, että eroistakin uskalletaan puhua avoimesti. Ehkä tämä sovitetun erilaisuuden metodi olisi juuri sitä.
Mutta tämä oli vasta päivän alku. Pian kahviteltiin ministeri Wallinin kanssa, ja käytiin pitkähkö lähetekeskustelu kirkkoherran vaalitavan muutoksesta. Suurin yksimielisyys tuntuu käytävillä vallitsevan siitä, että uudistus ei voi saada tarvittua 3/4 enemmistöä, eikä siis mene läpi. Pidin itse pienen puheenvuoron siitä, miten seurakuntalaisten osallisuuden lisääminen ei kirkkoherranvaalissa ole paras argumentti. Oma näkemykseni vapaaehtoistoiminnan ja seurakuntalaisten osallisuuden puolestapuhujana on se, että työntekijäkeskeisyys vähenee parhaiten, kun työntekijät ja työyhteisöt voivat hyvin. Vain hyvinvoiva työntekijä tai työyhteisö jaksaa innostua uudesta ja tarkastella työtapojaan ja seurakunnan elämää uudesta näkökulmasta. Tätä edesauttaisi mahdollisimman hyvä johtajuus, hyvä esimies, eikä tätä valintaa ole mahdollista tehdä valistuneesti ilman kunnon valmistelua. Suoran vaalin ongelma on se, että soveltuvuustutkimusten tai tuomiokapitulien hyvän valmistelun hedelmiä, lausuntoja tai arviointeja, ei voida antaa julkisesti seurakunnan käyttöön. Välillisessä vaalissa olisi mahdollista tehdä valistunut päätös, ja työolobarometrit kertoisivat tulevaisuudessa toivottavasti vähän vähemmän työntekijöiden uupumisesta ja paremman esimiehen kaipuusta. Timo Sahi ja Kari-Pekka Kinnunen pitivät hyvät puheenvuorot hiippakuntien tuomiokapitulien roolista sekä mahdollisuudesta kahteen erilaiseen vaalitapaan (kaikki puheenvuorot pienellä viiveellä osoitteessa www.evl.fi/kirkolliskokous).
Nyt iltasella kuulimme vielä PriceWaterhouseCoopersin konsulttien ja kirkkohallituksen edustajien kertomaa HeTa-hankkeesta. Mallin hyödyt vakuuttavat, vaikka kysymyksiäkin esitettiin. HeTa-infon jälkeen valitsijamiehet päättivät ehdotuksestaan uudeksi kirkkoneuvokseksi. Oli mukavaa, että valitsijamiehet olivat kaikkien valintaprosessin eri vaiheiden (soveltuvuustutkimus, haastattelut, kirkkohallituksen lausunto jne.) jälkeen aika samanmielisiä. Äänestys isossa salissa on torstaina.
Työ jatkuu huomenna hiippakuntavaltuustojen aloitteilla sekä valiokuntatyöskentelyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti