Rukous parisuhteensa rekisteröineiden puolesta ja heidän kanssaan hyväksyttiin juuri selvästi kirkolliskokouksessa äänin 78-30.
Päätös oli tietysti kompromissi, ja monet meistä tuntevat pettymystä siitä, että emme voi antaa seksuaalivähemmistöille varsinaista siunauksen kaavaa. Silti päätös on kirkolta kannanotto oikeaan suuntaan. Vihdoinkin on annettu virallisesti lupa kohdata myönteisellä tavalla ja myönteisenä asiana parisuhteensa rekisteröineet parit. Se suuri joukko kirkon työntekijöitä, jotka haluavat ja ovat odottaneet lupaa rukoilla heidän kanssaan ja heidän puolestaan, saavat sen pian tehdä. Voimme järjestää kirkoissa tilaisuuksia, laulaa virsiä ja rukoilla yhdessä parisuhteensa rekisteröineiden ja heidän läheistensä kanssa, jakaa heidän iloaan ja tukea ja olla läsnä heidän tärkeässä juhlassaan. Tärkeää on myös muistaa, että vaikka ei luotu siunauksen kaavaa, mietinnössä kirjoitetaan erikseen auki, että rukoustilanteessa mm. saa lukea parille herran siunauksen.
Tästä olemme iloisia, ja annamme nyt asian piispakuntamme käsiin. Piispoista kuusi kymmenestä olisi käsittääkseni ollut siunauskaavankin luomisen takana, joten pastoraalinen ohje tulee varmastikin olemaan luonteeltaan hyvä. Piispainkokous kokoontuu seuraavaksi helmikuussa 2011, oletan, että ohjeet valmistuvat silloin, kun niitä näin kauan on odotettu.
Niille, jotka ovat pettyneitä, haluan sanoa: olen pahoillani, ettemme pystyneet parempaan. Pyydän teiltä kärsivällisyyttä. Kirkko koostuu ihmisistä, ja kun ihmisten asenteet muuttuvat, lopulta muuttuu myös kirkko. Äänestäkää seurakuntavaaleissa sunnuntaina, ja vaikuttakaa siihen, millaiseen suuntaan olemme menossa. Ja muistakaa, että vaikka kirkolliskokous on epäsuhtaisen vanhoillinen, meitä uudistushenkisiä on kirkossa paljon, niin työntekijöissä, luottamushenkilöissä kuin tietysti seurakuntalaisissakin. Kirkko muuttuu hitaasti, mutta muuttuu kuitenkin.
2 kommenttia:
Kädenojennus seksuaalivähemmistöille? Ei, vaan kädenojennus Saatanalle. Homoparien siunaus on luonnotomuuden siunaamista. Voimme siunata toisiamme mutta emme vääryyttä. Kirkon ei tarvitse muuttua "ajan hengen" mukaiseksi. Jumalan Sana ei ainakaan muutu koskaan. Ei edes teidän hetero-uskovais -fobisten käskystä!
Pyhä yksinkertaisuus - miten näin pieneen kommentiin voi saada ahdettua näin monta täydellistä väärinkäsitystä.
Hyvä ihminen, maailmassa havaittavien olioiden ominaisuuksista ei voida päätellä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin. Tätä yrittävä syyllistyy naturalistiseen virhepäätelmään.
Luonnottomuutta koskeva päätelmä perustuu naiviin biologismiin. Onneksi ihminen on muutakin kuin vain lihaa, nimitäin tunteva sosiaalinen olento. Meistä jokainen kasvaa omaksi ainutlaatuiseksi persoonaksi, ja tämä erilaisuus on eräs Luomisen suurista mystereistä.
Moni meistä syntyy tähän maailmaan fyysisesti vajavaisina. Anne, olemmeko me, jotka emme täytä biologisen normaaliuden kriteerejä, Jumalan kiroamia?
Kirkon ei pidä muuttua "aja hengen" mukaiseksi. Mutta kirkon on nähtävä omat syntinsä ja koitettava tehdä siitä parannusta. Luterilaisen uskonpuhdistuksen keskeinen ajatus oli, että kirkon on jatkuvasti uudistuttava. Sen on nöyrästi tutkittava itseään ja irrotettava itsensä kaitseta, mikä on esteenä evankeliumin julistamiselle ja lähimmäisen rakkauden toteutumiselle. Kirkko on luopunut omasta sanomastaan jos maailman lapset joutuvat opettamaan sille, mitä on aito lähimmäisen rakkaus.
Mikä mahtaa olla muuttumaton Jumalan Sana? Siksi en ainakaan tunnista pietistis-fundamentalistista raamatuntulkintaa, jolle Raamatussa on vain yksi ulottuvuus. Kirkon perinteisessä raamatuntulkinnassa on ensimmäiset 1,5 tuhatta vuotta korostettu, että Jumalan sana kätkeytyy Raamatun vaillinaisiin sanoihin. Jos jumalista totuutta halutaan etsiä Raamatusta, se löytyy sanojen takaa. Näinhän, Anne, Jeesuskin opetti. Tämän voi helpoksi todeta jos katsoo Raamatusta kohtia, joissa Jeesus tulkitsee lakia eli Vanhaa testamenttia. Kirjaimellisesti Raamatua lukeva ei näe metsää puilta.
Lähetä kommentti